Lasten kiroileminen varhaiskasvatuksessa

Lasten kiroilu ei ole tuntematon asia varhaiskasvatuksessa. Mistä lapsen kiroilu kertoo? Miten siihen pitäisi tai voi puuttua?

Mitä kiroilu on? Miksi lapsi kiroilee?

Lapsille kiroilu on pitkälti sosiaalista vaikuttamista. Siinä on kyse vuorovaikutuksesta. Lapsi, joka käyttää kirosanoja ei aina tiedä, mitä ne tarkoittavat, mutta ne voivat tuntua lapsen omassa suussa jännittäviltä, koska aikuiset suhtautuvat näihin sanoihin erityisellä tavalla. Lapsi siis aistii aikuisen suhtautumista hänen kirosanojensa käyttöön.

Sosiaalipsykologi Ronald E. Riggion mukaan lapset oppivat kiroilemaan muun kielen kehityksen ohessa.  Moni lapsi voi kiroilla siitä syystä, että he ovat aistineet näiden sanojen saavan aikaan vaikutusta ympäristössä ja niillä saa aikaan reaktioita muilta niin lapsilta kuin aikuisilta: Kiroilu on yksi tapa lapselle kokeilla omia ja muiden rajoja tai esittää oman mielipiteensä tai vastalauseensa asiaan.

Miten suhtautua ja reagoida kiroiluun?

Suhtautuminen lapsen kiroiluun on riippuvainen kiroilun syystä ja omasta näkemyksestä kiroilua kohtaan. Jokaisen on hyvä pysähtyä ensin pohtimaan, miten itse suhtautuu lapsen kiroiluun: mikä on ensimmäinen ajatus, joka nousee? Onko jotain tilanteita, joissa voi kiroilla ja joissa ei? Arvotammeko perheet heidän elämäntapansa mukaan ja lapsen tässä kontekstissa myös? 

Oman suhtautumisen  jälkeen on hyvä miettiä syitä, miksi lapsi käyttää kirosanoja. Lapsi voi pyrkiä kiroilulla aikuisen, muun ryhmän tai yksittäisen lapsen ärsyttämiseen. Lapsi voi yrittää tehdä vaikutusta muihin. Lapsi voi haastaa aikuista. Kiroilusta voi tulla lapselle arkipäiväinen tapa, eikä edes huomaa itse sitä. Kirosanoja voidaan käyttää perheen arjessa, joten se on osa lapsen normaalia kasvuympäristöään. Lapsi voi kiroillessa säädellä tunteitaan. Hän voi kirota ollessaan vihainen, pelästynyt tai satuttaessaan itseään. 

Jos ymmärrämme omat tunteemme lapsen kiroilussa ja mistä ne kumpuavat sekä löydämme syitä lapsen kiroilun taustalle, voimme miettiä, mitä lapsen kiroilulle voidaan tehdä.

Mitä kiroilulle voi tai pitää tehdä?

Jokainen lapsi on erilainen, kaikille kaikki keinot eivät sovi ja toimi, mutta erilaisia keinoja on hyvä miettiä ja kokeilla, jotta oikea löytyy. 

Jos tilanne sallii, lapsen kiroilun voi jättää ensimmäisellä kerralla huomiotta.

Jos lapsi pyrkii provosoimaan tai ärsyttämään sinua, on tehokkainta jättää kiroilu huomioimatta. Lapsi saattaa näissä tilanteissa olla todella sinnikäs, joten tämä haastaa aikuista olemaan vahvempi ja pitkäpinnainen. Tässä toimintatavassa todennäköisesti tarvitaan myös työyhteisön tukea ja samaa toimintatapaa, jotta lapsi ei löydä uutta kohdetta, joka provosoituu ja näin lapsi saa voittopisteen ja taistelu jatkuu. 

Koska lapsi testaa aikuisen tapaa suhtautua, yksi keino on käsitellä sanojen sisältöä lapsen kanssa. Lapselta voi kysyä, mitä sana hänelle tarkoittaa tai mitä hän ajattelee sanan tarkoittavan. Tämän jälkeen voidaan miettiä, onko muita sanoja, joita tilanteissa voisi käyttää, jotka toimisivat paremmin vuorovaikutuksessa.

Pienille lapsille kirosanat ovat kiehtova ilmiö. Se, että ilmiöön liittyy ristiriitaisia tunteita ja reaktioita on lapselle hämmentävää myös. Lapsille voidaan tunteiden kautta ilmaista, miten kiroilu vaikuttaa muihin. Lapsille voidaan kertoa, että on kauniita ja kohteliaita sanoja ja rumia ja toisia loukkaavia sanoja. Rumat ja loukkaavat sanat saavat toiset surullisiksi. Kiroilu ei siksi ole sopivaa varhaiskasvatuksessa, kuten ei toisen satuttaminen fyysisesti tai sanallisestikaan. Jos lapsi tarvitsee voimasanan, esimerkiksi tilanteisiin, joissa satuttaa itseään vahingossa kävelemällä pöytää päin, hän voi käyttää itse keksimänsä tai valitsemaansa voimasanaa kuten "pantteri". 

Mikäli lapselle on haasteita oman aggressiivisuuden kanssa, on toki parempi, että lapsi päräyttelee alkuun kirosanoja, kuin satuttaa itseään, toisia tai hajottaa tavaroita. Kiroilun korvaamista voidaan harjoitella, kun lapsi on siihen muutoin valmis. 

Tunnetaitojen harjoittelu on yksi tärkeä keino kitkeä kiroilua. Kun lapsi saa vaihtoehtoisia tapoja tunteiden ilmaisuun ja osaa niitä käyttää, hänen ei tarvitse tukeutua kiroilemiseen. 

Tehokkain keino kiroilun kohdalla on löytää myönteinen keino sen kitkemiseen. Jos aikuinen ei provosoidu, jaksaa sanoittaa, jaksaa tehdä töitä tunneilmaisun rikastamiseen, niin lapsi löytää uusia keinoja ilmaista itseään ja kiroilun voima vähenee. Neurotutkija Emma Byrnen mukaan kiroilun kieltäminen ei poista kirosanojen mystiikkaa, eikä auta lasta ymmärtämään kiroiluun liittyviä tunteita.

Milloin ja miten lapsen kiroiluun pitäisi puuttua varhaiskasvatuksessa?

Varhaiskasvatus tekee tiivistä yhteistyötä lapsen huoltajien kanssa. Lapsen kiroilun kohdalla suosittelemme pysähtymään ja miettimään, milloin ja miten lapsen kiroiluun puututaan varhaiskasvatuksessa. Onko ensimmäinen kiroilukerta sellainen, että sen voi ohittaa? Jos näin on, niin hyvä. Jäädään seuraamaan tilannetta tiiminä ja ollaan tiiminä tietoisia asiasta, jotta tilanteeseen voidaan reagoida, jos kiroilu jatkuu. Jos ensimmäistä tilannetta ei voi ohittaa, lapsen kanssa on hyvä sanoittaa tilannetta ja käydä läpi sanan aiheuttamia tunteita, kun lapsi on rauhallinen. Tilanteessa voi käyttää muun muassa tukiviittomia, piirtämistä, kuvia, omia ilmeitä tukemassa viestintää. Jos kiroilu jatkuu, siihen puututaan pedagogisin keinoin ja erityisesti tunnetaitojen ja sanavaraston kartuttamisen kautta. Jos tuntuu, että kaikki pedagogiset keinot on otettu käyttöön ja tarvitaan lisää tukea, sitä voidaan pyytää huoltajilta, varhaiskasvatuksen erityisopettajilta ja viimeisenä muilta yhteistyökumppaneilta kuten perheneuvolasta. Ensin kannattaa kuitenkin aina tarkistaa oma toimintaympäristö, omat toimintatavat ja antaa tukea ja muita keinoja lapselle tilanteessa. 

Mitä tunteita sinussa herättää lapsen kiroilu? 

Kuinka hyvin osaat käsitellä tilanteet, joissa lapset kiroilevat?

*****************************************************************************

Blogin löydät myös Facebookista - Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa. 

Tervetuloa lukemaan. 

*****************************************************************************

Kevään ja kesän pikalahjat

Touko- ja kesäkuu ovat kuukausia, kun mietitään paljon erilaisia lahjavaihtoehtoja. Ensin tulee äitienpäivä ja sen jälkeen katseet kohdistuvat opetus- ja kasvatushenkilöstön muistamiseen ja valmistujiin.

Viime vuonna lasten kanssa valmistettiin ekologinen lahja äidille: "Taikapulveri". Ekologista teemaa jatkettiin tänä vuonna. Lahjavalikoimasta löytyy tänä vuonna kolme vaihtoehtoa pienryhmien toiminnan mukaan: 1. Ripustimet ja avaimenperät 2. Herneen versot 3. Kuvakehys. Näiden lahjojen varsinaiseen valmistamiseen ei mene pitkä aika ja sopivat lahjaksi äidille, opettajalle, varhaiskasvatuksen henkilöstölle tai vaikkapa sille valmistuvallekin.


1. Ripustimet ja avaimenperät
Tämä projekti sai alkunsa yksikön askarteluvarastosta ja sieltä löytyneestä sekatavaralaatikosta. Laatikon sisältöä tutkittiin ja ihmeteltiin pienryhmän kanssa ja mietittiin, mihin pieniä tavaroita voisi käyttää. Verhonipsut ja pyykkipojat takertuivat kokeilussa vaatteisiin ja tätä asiaa pidemmälle vietäessä nousi ajatus, että niistä voisi tehdä ripustimia. Ripustimia ei määritetty sen tarkemmin, mutta niiden käyttötarkoituksiksi lueteltiin pyyhkeiden ripustaminen (pyyheripustimet), korujen ripustimet (koruteline), kadonneiden sukkien ripustin. Myös avainlenkkejä laatikosta löytyi ja niitä etsitiin ympäristöstä ja huomatiin niiden liittyvän avaimiin ja niitä käytettiin avaimenperien tekemiseen. Työssä käytettiin hyväksi piippurasseja, silkkinauhoja ja helmiä, joita varastosta löytyi toisesta laatikosta, kun mietittiin, mitä muuta työhön tarvittasiin, jotta ripustimet saadaan roikkumaan ja avaimenperä valmiiksi.

2. Herneenversot
Herneenversot ovat lahjana helppo toteuttaa. Tarvitaan vain herneitä, astia ja multaa. Toinen pienryhmä oli tutkinut kevään heräämistä ja ihmetellyt miten asiat kasvavat, joten herneiden kasvatus oli osa tätä projektia ja valmis kotiin vietäväksi äitienpäivänä ilahduttamaan muitakin. Tässä toki huomioitava mahdolliset allergiat ja valita jokin toinen kasvatettava esimerkiksi jokin yrtti, ruusupapu tai orvokki. Versojen astiat valitaan saatavuuden mukaan. Tämä pienryhmä käytti lasipurkkeja, jotka voidaan käytön jälkeen pestä ja uusiokäyttää tai kierrättää lasinkeräyksessä.

3. Kuvakehys
Kolmas pienryhmä on pitkin kevättä työstänyt erilaisia kädentöitä, joita päätettiin nyt käyttää hyväksi äidin korttiin. Jokainen lapsi sai valita yhden A4-kokoisen työn, josta korttia lähdettiin muokkaamaan. 5 cm x 5 cm neliöpalojen avulla jokaiseen kulmaan piirrettiin neliö, joka leikattiin irti. Paperiin tehtiin taitokset työn rullaamista helpottamaan. Liimaa siveltiin taitoskohtaan ja pitkää lyijykynää käytettiin apuna rullauksen onnistumiseen. Valmistuneen kehyksen sisään liimattiin onnen toivotus äidille ja osa halusi työhönsä valita keväällä otetuista valokuvista oman kuvansa.

********************************************************************************

Blogia pääset lukemaan myös Facebookissa - Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa

********************************************************************************

Leikitään? -Leikitään!

Leikki on maailman vanhin ja paras opetusmenetelmä. Leikittäessä opitaan erilaisia taitoja, kehitetään havainnointikykyä ja mielikuvitusta, harjoitellaan sosiaalistavuorovaikutusta, koetaan elämyksiä. Leikki virkistää, viihdyttää ja keventää tunnelmaa. Leikillisyys vapauttaa ilmapiiriä ja tuottaa mielihyvää. Leikki on lapselle ominainen toimintamuoto. Leikki on mielentila, jossa on tilaa mielikuvitukselle ja vapaalle assosiaatiolle: leikissä kaikki on mahdollista.

Miksi pitäisi leikkiä?

On todettu, että kaikki lapset eivät saavuta niin sanottua kypsän leikin vaihetta, jossa leikitään pitkäkestoisesti juonellisia kuvitteluleikkejä, joissa neuvotellaan rooleista ja viedään leikkiä yhdessä eteenpäin. Selityksiä tälle ilmiölle on haettu ruutuajasta, hektisestä elämänrytmistä ja tylsien hetkien puutteesta. Jos nämä ovat selittäviä tekijöitä, niin varhaiskasvatus on oiva paikka harjoitella leikkitaitoja vähäisellä ruutuajalla (iPadit, tietokoneet ym. tieto- ja viestintäteknologiset laitteet kuuluvat toki osana myös varhaiskasvatukseen), tylsien hetkien luomisella ja ajan antamisella leikille. Vaikka kypsän leikin tavoittelu on tärkeää lapsen kehitykselle, jokainen leikin laji on tärkeä, eikä yksi korvaa toista. Erilaiset leikit tuottavat eri tavoin mielihyvää leikkijälle. Ja leikki ei ole myöskään vain lasten juttu, vaan myös aikuiset leikkivät ja hyötyvät leikkimisestä.

Aikuinen leikeissä

 

Leikki on ihmiselle luontaista, mutta ei synny tyhjiössä. Jokainen lapsi ja aikuinen osaa leikkiä omalla tavallaan, kun vain siihen on tilaisuus. Leikin laatu ja muoto ovat erilaisia eri yksilöillä eri aikoina ja eri paikoissa. 

Oletko pysähtynyt miettimään, miten käytät omia leikkitaitojasi ja millaiset leikkitaidot sinulla on? Jos lapsella on haasteita leikissä, hän tarvitsee aikuista mukaan, aikuista, joka uskaltaa käyttää omia leikkitaitojaan. Aikuisen rooli leikeissä voi monenlaista. Aikuinen voi olla aktiivisessa roolissa ja havainnoida leikkiä, olla kanssaleikkijä, leikin rikastuttaja tai yhteisöllisyyden rakentaja. Aikuinen voi valita myös passiivisen roolin, jolloin hän helposti muuttuu leikin rajoittajaksi ja määrittäjäksi etäältä. Aktiivinen aikuinen ei ole leikin dominoija, leikki on lasten ja lapset johtavat sitä, mutta aikuinen kannattelee leikkiä, pitää huolta sosiaalisista suhteista ja tukee tasavertaista sosiaalista vuorovaikutusta. Aikuinen voi tarjota leikkiin uusia rooleja, käänteitä, elementtejä, jotta siinä on kaikille leikkijöille tilaa ja mahdollisuuksia harjoitella taitojaan.

Olemalla aktiivisesti leikissä mukana, aikuinen oppii tuntemaan lapset syvällisemmin kuin passiivisesta määrääjän ja rajoittajan roolista. Leikissä mukana oleminen paljastaa aikuisille, mistä lapset oikeasti pitävät ja mistä syistä, mitä taitoja lapsilla on ja mitä pitää yhdessä harjoitella lisää. Aktiivisesti mukana olemalla voidaan lapsille löytää erilaisia tapoja olla leikissä tai päästä leikkiin mukaan. Lapsi, joka pitää piirtämisestä voidaan ottaa mukaan leikkiin rekvisiitan valmistajana. Hän voi esimerkiksi taiteilla jäätelöitä kioskiin myytäväksi. Liikunnalliset ja liikkuvat lapset voidaan osallistaa etsimään leikkiin tarvittavia välineitä esimerkiksi aarrekarttojen avulla tai etsimällä piilotettuja aarteita tai vaikkapa avaimia ympäristöstä. Nämä juonelliset roolileikit voidaan jälkikäteen myös kirjoittaa puhtaaksi, omaksi tarinakseen ja vahvistaa entisestään lapsen oppimista eri oppimisen alueilla. Aikuisten tehtävänä varhaiskasvatuksessa onkin tarjota leikin mahdollisuuksia ja luoda turvallista, leikkisää ilmapiiriä.

Aikuisten leikillisyys

Aikuisetkin tarvitsevat leikkejä ja leikillisyyttä. Leikki on osana ihmisenä olemista. Mielikuvituksen kautta voimme pohtia eri vaihtoehtoja ja luoda uutta, ratkaista ongelmia. Leikit ovat osa aikuisten sosiaalista maailmaa. Leikillisyydellä voidaan luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tyydyttää sosiaalisen kuuluvuuden tunteen tarvetta. Leikkimällä ja rooleja ottamalla voidaan kehittää aikuistenkin havainnointikykyä, tehdä oivalluksia ja kokea onnistumisen hetkiä. Leikkejä käytetään aikuisillakin tutustumiseen, viihdyttämiseen, tunnelman keventämiseen ja oppimiseen. Eri tilanteisiin ja tarkoituksiin soveltuvat eri leikit. Monissa koulutuksissa ja palavereissa käytetään hyväksi leikkiä. 

Miksi aikuisten on vaikea leikkiä?

Sosiaalisen ympäristön ymmärtämisen laajentuminen on yksi selittävä tekijä, miksi aikuisten on vaikea leikkiä. Nolatuksi tulemisen pelko ja sosiaalisten kasvojen menettämisen pelko ovat yksi selittävä tekijä. Ne, jotka ehkä leikkisivätkin voivat myös olla jumissa leikkien suhteen. Samat leikit kyllästyttävät, eikä uusia kokeilemisen arvoisia leikkejä tunnu löytyvän. Ajatus ”miksi on aina pakko leikkiä” voi myös tulla mieleen. Leikkimättömyys voi johtua myös innostamisen puutteesta - leikin mielekkyys on kadonnut. 

Leikkiminen voi olla myös vaikeaa, jos siitä on etääntynyt ja muut asiat ovat ehkä korvanneet perinteiset leikit. Helppo resepti onkin miettiä, mitkä leikit olivat itselle tärkeitä lapsuudessa. Mitkä olivat ilon hetkiä leikkiessä. Paluu vanhaan, omiin hyviin muistoihin saattaa innostaa uudestaan leikkiin. Mummolan vintit ja niiden aarteet ovat olleet kestosuosikkeja lapsilla. Oudot tavarat ja niiden käyttötavat viehättävät sekä tarinat niistä: Napit, helmet, hatut, vanhat puhelimet…Myös ”romulaatikot” tai vierailut yksiköiden ”askartelu- tai roolivaatevarastoihin” voivat kirvoittaa uusia leikki-ideoita ja olla lapsille elämys. Tämä vaatii toki heittäytymistä, mutta varhaiskasvatussuunnitelman perusteet korostaa leikkiä, joten tähän on lupa ja oikeastaan velvoite työntekijöillä. On myös hyvä muistaa, että ”vanhan ajan ” -leikit ovat perinteen välitystä.

Miten kehittää aikuisena omia leikkitaitoja?

Jos leikkiminen tuntuu vaikealta, on hyvä pysähtyä pohtimaan, miksi näin on. Koska leikki on varhaiskasvatuksen perusmenetelmä, jokaisen pitää pystyä leikkimään. Mikäli leikkiminen tuntuu haastavalta itselle, on hyvä luoda itselleen leikin kehittämisen portaat. Alimmalla rappusella on se tilanne, missä on nyt ja x-määrän päässä tavoite tila hyvänä leikkijänä. X-määrän määrittää alkutilanne ja kuinka kaukana leikkijä itse kokee tavoitteestaan olevan. Rappusia nykytilan ja tavoitetilan väliin luodaan tarpeen mukaan, mutta aina riittävän pieniä ja saavutettavia. Hiljaa hyvä tulee, mutta matkaa on tehtävä. Yksilön oman tilanteen lisäksi tarvitaan myös sosiaalista tukea ympäristöstä leikin kehittämiseen. Mahdollisen tiimin ja työyhteisön on myös sitouduttava leikin kehittämiseen ja leikin tukemiseen työyhteisössä. Yksilöllisen suunnittelun lisäksi tarvitaankin tiimin ja työyhteisön suunnitelma leikin toteuttamiselle ja kehittämiselle. Tähän suunnitteluun voi soveltaa leikin kehittämisen portaita, joissa alimmalla on huono leikki ja ylimmällä superleikki ja välissä tavoiteportaita, miten superleikin tilaan päästään. Toinen tapa on määritellä vuosikello tärkeistä leikkiin liittyvistä asioista ja tapahtumista. Kaikelle kehittämiselle pitää myös luoda aika- ja arviointiraamit. Millä aikavälillä tavoitellaan mitä ja kuinka, miten ja milloin prosessia arvioidaan?

Osaatko sinä arvioida omat leikkitaitosi? Missä olet hyvä ja missä on kehitettävää?

Mitkä ovat tiimisi ja työyhteisösi leikkitaidot? Missä leikeissä olette hyviä? Mitä pitäisi leikeissä kehittää?

Astuuko teillä leikki varpaille? 

Millaiselta teidän omaehtoinen ja ohjattu leikki näyttää?

Millaisessa roolissa teillä lelut ja lelupäivät ovat? 

Millaisia opetuksellisia leikkejä on teillä käytössä?

Täältä vielä leikkivinkkejä isoille ja pienille, aikuisille ja lapsille, erilaisiin tilanteisiin:

Vesikot

Leikkipankki

Leikkivihko

Leikkitarjotin

Perinneleikit

*************************************************************************

Blogia voit lukea myös Facebookissa - Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa

************************************************************************