keskiviikko 3. helmikuuta 2021

Tutkitusti - Millainen on hyvä tiedeprojekti?

 

 

 

 

 

Tervetuloa lukemaan ”Tutkitusti” – miniblogi - sarjaa. Sarjassa esitellään varhaiskasvatuksen ammattilaisten erilaisia töitä ja tutkimuksia. 

 

 

 

 

 

 Kirsi Rehunen on varhaiskasvatuksen opettaja ja kirjailija Taipalsaarelta. Työssään hän heittäytyy rohkeasti tiedemaailmaan lasten kysymysten kautta. Kirsi on kirjoittanut myös kirjan ”Tiedeleikkejä pikkututkijoille” (Rehunen, K. 2017. Tiedeleikkejä pikkututkijoille. Jyväskylä: PS-kustannus). Kirja on käännetty viroksi ja ilmestyy keväällä 2021 latviaksi. Kirjan kirjoittaminen ja varhaiskasvatuksen opettajan työ on vienyt Kirsin 2019 Kiinaan Chongqingiin ja Chengduun opettamaan opettajia sekä lapsia sekä Science on Stage yhteistyön myötä Berliiniin, jossa hän oli tekemässä ”Language skills through experiments" -kirjaa ”Lilu´s house”. 

 

Luupin läpi - Kuva: Kirsi Rehunen

Mistä hyvät tiedeprojektit on tehty?

 

”Hyvä tiedeprojektin aloitus on, että keräämme lapsilta kysymyksiä yhdessä heidän vanhempiensa kanssa”, kertoo Kirsi.

”Kysymykset lajitellaan lasten kanssa eri värisille lapuille aihealueiden mukaan ja pohditaan yhdessä mistä aiheesta saapui eniten kysymyksiä, mikä kiinnostaa ja lopuksi äänestetään lasten kanssa laittamalla palikka kiinnostavimman aiheen kohdalle. Pian lapset ja aikuiset etsivät yhdessä vastauksia lasten kysymyksiin.”

”Voiko kävellä sukkasillaan, jos ollaan sukkatutkijoita? Miten metsästä löytynyt pallokivi syntyi? Onko vaarallista, kun sydän jyskyttää? Jokaisen vuoden projekti on ollut erilainen, niin kuin myös joka vuoden innostuneet tutkijat ovat erilaisia. Käveltyämme sukkasillamme lammen rannalla ja metsässä, tutkimme kasvaako sukkiin jotain. Naapuriryhmien lapset kävivät laskemassa, monessa sukassa on vihreää ja yksi sienikin löytyi. Viereisen koulun opettaja auttoi selvittämään miten pienikin vesipisara kuivan kauden jälkeen saa kasvin osan toimimaan kuin katapultti. Ja seuraavaksi piti tietenkin rakentaa katapultteja.” (Tätä tarinaa pääsette katsomaan tarkemmin projektista tehdyltä videolta.)

Kirsi Rehunen korostaa, että ”tärkeää on uteliaisuuden herättäminen ja yhdessä tekeminen. Toimintamme on leikinomaista, jokaista lasta kuunnellaan ja onnistumisista ja oivalluksista tiedotetaan vanhemmille. Itse tekemällä lapselle kertyy muistoja, joita tallennetaan valokuviin ja lasten omiin elokuviin. Kannustan dokumentoimaan lasten näköisesti, niin että lasten ajattelu saadaan näkyville.”

”Projekteissamme tärkeää on yhdessäolo, jokaisen ryhmän lapsen ottaminen mukaan omana itsenään, leikki, mielikuvitus, luonto, vuorovaikutustaidot, taide, ilmiöiden ihmettely kaikin aistein yhdessä kotiväen kanssa ja uteliaisuus! Teemme yhteistyötä myös ammattikorkeakoulun kanssa.”

”Kirjassani Tiedeleikkejä Pikkututkijoille tutkimuksemme on esitelty selkeästi toteutettaviksi: tarvikkeet, ennakkovalmistelut, virittäytyminen, toiminta ja lopetus, voit siis toteuttaa projektin kuin me Taipalsaarella tai etsiä kirjasta ideoita”, vinkkaa Kirsi.

 

Jäälinna talvella - Kuva: Kirsi Rehunen

 

”Projektissa, joka voi olla viikon mittainen tai jopa vuoden mittainen:

·       lähdetään liikkeelle lasten kysymyksistä: Kirjoitetaan ideointivaiheessa jokainen kysymyksen esittäjä ja kysymys talteen. Näin tutkiminen etenee kuin polulla kulkeminen, keksitään kysymyksiä ja etsitään niihin vastauksia.

·       kerrotaan projekteista huoltajille: Vanhemmat tietävät mitä tutkimme, ehkä joku isovanhemmista voi olla asiantuntijana tai vanhemman työpaikalla voi vierailla

·       tarinat ja roolileikit voivat ovat osa elämyksellistä oppimista: Ainakin meille syntyy projektin kuluessa oma tarina

·       tutkiminen kohdistetaan ymmärryksen kannalta keskeisiin ideoihin

·       tietoa rakennetaan yhteisöllisesti ja asiantuntemus jaetaan vaikka naapuriryhmän kanssa: Lasten kanssa tehtäviä tutkimuksia kannattaa pohtia vertaisihmettelijöiden kanssa, joihin yhteys saadaan Teamsilla, Meetillä tai Skypellä. Tämä antaa lapsille mahdollisuuden jakaa ryhmänsä toimintaa ja reflektoida kokemuksia. Jos ryhmän käytössä on videotykki tai älyTV, näkevät kaikki hyvin toisensa videoyhteyden kautta. Jos yhteys pätkii, voi turvautua pikaviestittelyyn. Me esittelimme tänä vuonna katapulttia Tanskan Aalborgin koululaisille ja muutama vuosi sitten juttelimme 3 v matotutkijoiden kanssa Ylämaan päiväkotiin. ”

 

Tutkimuksia - Kuva: Kirsi Rehunen

Projektipäivinä Kirsi suosittelen pienryhmätoimintaa. ”Timetimer kello - näyttää jäljellä olevan ajan. Jokaisella ryhmän aikuisella on oma pienryhmä ja eri tehtävä valitun aihealueen piiristä. 15 min ja ryhmä siirtyy toisen tehtävän pariin. Jokainen aikuinen on aktiivinen ja kun toiminta on esim. 5 pikkuryhmällä samanlainen lasten eri tavat ajatella ja havainnoida tulevat esiin.”

”Lasten selvittäessä kysymyksiä valokuvaa havainnot, kokeilut, hypoteesit, oivallukset, epäonnistumiset. Aina silloin kun jotain odottamatonta tapahtuu, syntyy kiinnostavia havaintoja. Tavoitteena projekteissa on, että lapsi on toimija ja aikuinen mahdollistaa esim. medialaitteiden avulla lapsen tuotosten ja ideoiden jakamisen. Medialaitteiden käyttö tuo lapsen oman äänen näkyväksi ja kirjoitustaidoton pystyy äänittämään tarinansa elokuvaan tai kirjan sivuille” toteaa Kirsi.

”Etsikää mahdollisuuksia esitellä lasten ajattelua ja tiedeprojekteja laajemmallekin yleisölle (vanhempainilta, LUMA-viikko päiväkodissa LUMA-festivaalit ym. Kilpailut jne.)” kehottaa Kirsi.

 

Tutkimisintoa lukijoille,

toivottaa Kirsi Rehunen Taipalsaarelta

 

Lisää Kirsin upeita tarinoita ja vinkkejä löydätte ekarjalan blogista. Kannattaa käydä kurkkaamassa :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Kaikki kommentit tarkistetaan.

Epäonnistumisen tilat vaiko onnistumisen tilat?

  Uusi kausi tuo aina mukanaan haasteita. Työkavereiksi on voinut tulla uusia ihmisiä. Lapsiryhmät ovat voineet muuttua ja lasten haasteet o...