Leikki, leikillisyys ja yhteisöllinen leikki

 

Leikki on varhaiskasvatuksen keskeinen toimintatapa ja menetelmä (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, varhaiskasvatuslaki 540/2018). Varhaiskasvatuslain mukaan yksi tavoite on toteuttaa lapsen leikkiin perustuvaa monipuolista pedagogista toimintaa. Varhaiskasvatuksen tehtävä on tarjota lapsille mahdollisuuksia erilaisiin leikkeihin. Ammattilaisten osaamisvalikoimasta löytyy muun muassa laulu- ja musiikkileikkejä, liikuntaleikkejä, sana- ja draamaleikkejä. Lasten kanssa toteutetaan tai lapset tekevät rakenteluleikkejä. Leikki löytyy sanana monesta toiminnasta ja sitä kauttakin pitäisi olla selkeä osa arkea. Entäpä jos kysymys ammattilaisille onkin ”Miten leikki näkyy arjessa?” Nousevatko nämä sisällölliset asiat esille? Vai kuvataanko toimintaympäristöä kuten leikkitauluja, leluja, välineitä, lelulaatikoita, leikkialueita? Tai leikille varattua aikaa, vapaata leikkiä, omaehtoista leikkiä? Vaiko lasten ja aikuisten tapaa leikkiä ja olla leikeissä?

 

Vapaassa leikissä tai ehkä mieluummin omaehtoisessa leikissä lapset saavat itse toteuttaa omia tavoitteitaan sekä suunnitella leikin pala palalta itse. Lapset päättävät itse, mihin ryhtyvät, kehittelevät leikin sisällön: mistä leikki alkaa sekä mihin se päättyy, millä välineillä leikkivät ja miten haluavat leikissä esiintyviä välineitä käyttää. He päättävät siitä, kenen kanssa leikkivät ja ketkä leikkiin osallistuvat. Ohjatussa leikissä puolestaan leikin sisällöstä, paikasta ja leikkikaverista on päättämässä varhaiskasvatuksen ammattilainen. Näiden rinnalla tai oikeammin välissä pitäisi olla kolmas leikin muoto – osallisuutta tukeva pedagoginen, yhteisöllinen leikki. Vakiintunutta termistöä tälle väliin jäävälle erittäin tärkeälle leikille ei juuri ole. Tämän leikin mahdollisuudet tulevat kuitenkin oivasti esiin erilaisissa projekteissa ja teemoissa, joita ryhmissä toteutetaan. Näissä aikuisen rooli on olla jokaisen ryhmän lapsen osallisuuden mahdollistaja. Aikuinen kulkee lasten mukana leikissä tukien vuorovaikutusta, ehkäisten ristiriitatilanteiden syntymistä, osoittaen kiinnostusta lapsiin ja lasten maailmaan ja ajatuksiin.

Yhteisöllisissä leikeissä varhaiskasvatussuunnitelman perusteet saadaan laaja-alaisesti käyttöön aikuisen tuella. Aikuinen pitää käsissään vasun punaista lankaa ja sen sisältöjä suhteessa lasten tarpeisiin. Teemat leikkeihin nousevat yhteisöllisissä leikeissä pääsääntöisesti lasten havainnoimisesta tai niiden tulisi ensisijaisesti nousta sieltä ja ammattilaisen tehtävä on yhdistää ne vasuun. Lasten osallisuuden mahdollistamisen kautta, aikuisen turvallisessa ohjauksessa, leikki saa uudenlaiset siivet.

 

 

Eräässä ryhmässä lasten leikeissä oli seikkaillut pupuja. Puput hyppivät ja söivät heinää ja porkkanoita kotileikkitilassa. Tästä ammattilaiset poimivat lasten ryhmäkokoontumiseen ensin erivärisiä pupuja KIM-leikkiin. Samoja pupuja piiloteltiin ryhmätiloihin etsittäväksi. Lapsia sadutettiin pupuista ja näitä satuja tehtiin eläväksi lukemalla niitä, lisäämällä niihin musiikillisia elementtejä soittimien avulla. Saduista piirrettiin ja maalattiin kuvia sekä liikuttiin pupuina ja mietittiin yhdessä lasten kanssa millaisiin seikkailuihin liikkuessa puput joutuvat. Myös omia pupuja askarreltiin vanhoista sukista ja vanusta, jotta jokaiselle olisi oma leikkikaveri ja nämä omat puput siirtyivät leikkiin mukaan. Leikillisyys kulki läpi prosessiin. Aikuinen tiesi, mitä vasu sisältää ja millaisia elementtejä voi tuoda mukaan lasten tarpeita tukien leikkiin. Asioita valmisteltiin mukaan prosessiin sitä mukaan, kun niitä ilmeni lasten keskusteluissa, toiminnassa, aikuisten jakamissa havainnoissa. Lapset kulkivat toiminnallaan ja teoillaan mukana uuden toiminnan suunnittelussa, ja aikuinen pystyi toiminnan aikana testaamaan omilla kysymyksillään ja leikin eteenpäin viemisellä, mistä lapset ovat kiinnostuneita teemassa ja mihin he olivat valmiita seuraavaksi sitoutumaan. Näistä eri vaiheista lapset saivat ottaa kuvia ja niitä laitettiin esille digitaalisesti ryhmän digitauluun. Prosessia myös hahmotettiin ”pupujanalle” ryhmätilan seinälle, jossa toiminnan ja leikin erivaiheet näkyivät lapsille ja aikuisille kuvina ja sitä tarkastelemalla leikin aikaisemmat vaiheet palautuivat mieleen. Tämä puolestaan mahdollisti uudet seikkailut. Yhteisöllisessä leikissä lapsia ei jätetty yksin ja leikki ei ollut jotain, mitä tehdään, kun muut asiat on ensin tehty.

Ammattilaisen rooleja ja tehtäviä pedagogisessa, yhteisöllisessä osallisuusleikissä:

• Olla esimerkki, malli
• Kuunnella aktiivisesti ja olla läsnä
• Kuulla ja tarttua ideoihin – kyllä – ja (improvisaation peruselementtejä)
• Kannatella leikkiä
• Ottaa leikkirooli itselleen
• Tarjota leikin mahdollisuuksia ja luoda turvallista, leikkisää ilmapiiriä
• Ajatella ääneen vaihtoehtoja ja ratkaisuja
• Huomioida jokainen mukana oleva lapsi osana leikkiä ja ryhmää
• Auttaa vuorovaikutuksessa: sanoittaa leikkiä, auttaa kuvien avulla, tai kehollistaa sanat omalla kehon käytöllä ja eleillä, joilla jokaisella on mahdollisuus päästä vuorovaikutukseen ryhmässä
• Rikastuttaa leikkiä vasupohjaisesti leikissä ja leikin jälkeen, myös ennen leikin alkua
• Tukea juonellisen kuvitteluleikin kehittymistä – auttaa roolien neuvottelemisessa, viedä leikkiä eteenpäin
• Auttaa eri elementtien löytämisessä kuten tarvikkeiden saamisessa

Ammattilaisella on aina monia eri rooleja leikeissä: vetäjä, rohkaisija, tukija, innostaja, ohjaaja, havainnoija, dokumentoija, osallistuja, aloittaja, tukija, leikin ylläpitäjä. Erityisesti yhteisöllisen leikin kehittyminen ja monipuolistuminen vaatii aikuisten kasvatuksellista panosta: ammattitaitoista ohjaamista, joka antaa tilaa lasten omalle leikin kehittelylle ja osallisuudelle siinä. Esimerkiksi yllä mainitussa puputeemassa, kun puput pomppivat pitkin metsää musiikin soidessa eräs lapsi ajautui nurkkaan yksinään. Sen huomattuaan aikuinen pomppi hänen luokseen kysymään avoimia kysymyksiä kuten ”miten sinä tänne jouduit” (huom. ei ensisijaisesti ”miksi olet nurkassa” tai kysymyksillä joihin voi vastata kyllä tai ei, jotta lapsi pääsee kertomaan oman ajatuksensa.) Aikuinen sanoitti tilannetta sekä lapselle että muille pomppijoille ja hetken päästä nurkassa olijakin tuli ryhmän mukaan jatkamaan leikkiä, koettuaan tulleeksi kuulluksi ja nähdyksi. 

 

Yhteisöllinen leikki vaatii ammattilaiselta heittäytymistä, mutta parhaimmillaan se vie hänet jopa flow-tilaan, helpottaa toiminnan suunnittelua, arviointia ja dokumentointia, kun lapset ovat mukana koko ajan prosessissa ja sitä ammattilaisen kanssa yhdessä kehitellen. Erittäin tärkeää on muistaa, leikkiessään lapset oppivat. Osallisuutta tukeva, yhteisöllinen leikki avaa lapsen maailmaa, mielenkiinnonkohteita, ajattelua. On hyvä muistaa, että leikissä yhdistyvät lasten ajatukset ja tunteet sekä keskeiset oppimista edistävät elementit innostus, yhdessä tekeminen ja omien taitojen haastaminen. Kokemukset, jotka herättävät lapsissa tunteita, uteliaisuutta ja kiinnostusta, virittävät leikkiin. Yhteisöllinen leikki on yksi avain osallisuuden toteutumiseen arjessa.

 

Millaisia leikkejä teillä leikitään?

 

Teksti: Outi Moilanen

 

*********************************************************

Blogin löydät myös:

Facebookista - Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa

Instagramista - @varhaista.aikaa

- Tervetuloa seuraamaan -

*********************************************************