Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen Aikaa: joulukuuta 2018

maanantai 31. joulukuuta 2018

Hyvää uutta vuotta 2019!

Vuosi 2019:

365 uutta päivää

365 uutta päivää tehdä muutos

365 uutta päivää yrittää uudelleen

365 uutta päivää löytää se, mitä etsii

365 uutta päivää uusiin mahdollisuuksiin

365 uutta päivää ajatella positiivisemmin

365 uutta päivää kokea jotain ainutlaatuista

365 uutta päivää valita toisin

365 uutta päivää olla vahempi

365 uutta päivää avata uusia ovia

365 uutta päivää auttaa toisia

365 uutta päivää olla onnellinen

365 uutta päivää nauttia elämästä

365 uutta päivää

Mihin sinä ajattelit käyttää omasi?

Miltä näyttää sinun tiekarttasi vuonna 2019?

torstai 27. joulukuuta 2018

Tylsyys voidaan määritellä ristiriitana toiminnan tarpeen ja stimuloinnin puutteen välillä. Se voi aiheuttaa muun muassa turhautumista ja tarkoituksettomuuden tunnetta. Toisaalta tylsyys on luovuuden edellytys. Se aktivoi mielikuvitusta ja luovuutta. Sen kautta voi löytää uusia asioita. Taiteilijoille, suunnittelijoille ja keksijöille tylsyys on usein sampo, joka takoo uusia ideoita. Tylsyys on mahdollisuus käynnistää oma mielikuvitus ja mielikuvitus on yksi ihmisen voimavara. Mielikuvituksen toimiminen vaatii kuitenkin usein pysähtymistä ja ympäristön tarkkailua.

Tänä päivänä tylsyyden puute haastaa meitä. Nykylaitteet mahdollistavat tylsien hetkien poiston. On helppo kaivaa puhelin tai tabletti esiin ja selailla vaikkapa uutisia tai sosiaalista mediaan. Kuitenkin olisi hyvä muistaa, että aivot kaipaavat myös lepoa ärsyketulvasta ja tylsyydessä mieli lepää. Tylsyydessä aivot lepäävät, palautuvat ja alkavat yhdistellä olemassa olevia tietoja.

Tylsyydellä on omat hyvät puolensa, jos sen osaa valjastaa oikein, mutta jos tylsyyden aiheuttama tunnetta ei saada ratkaistua, tilanne voi pahentua ja lisätä tylsyyttä ja johtaa apatiaan ja muihin ei toivottuihin tiloihin. On hyvä havainnoida, onko tylsyys hetkellistä vai onko taustalla muutakin.

Lapset ja tylsyys

Lapselle tylsyys usein tarkoittaa, että hänellä ei ole tekemistä. Tutut arjen jutut eivät jostain syystä innosta. Lapset ovat toiminnallisempia kuin aikuiset ja nauttivat tekemisestä. Kuitenkin tänä päivänä lapsille on tarjolla paljon ärsykkeitä ja myös lapset tarvitsevat ärsyketulvalta suojelemista. On terveellistä, että huomio ei kiinnity koko ajan johonkin: Mielen pitää saada levätä.

Myös lasten on annettava ikävystyä, sillä tylsyyden sietäminen on taito. Pettymykset ja turhautumiset kuuluvat aikuiseksi kasvamiseen. Kun lasten kanssa harjoitellaan tietoisesti rauhoittumista ja lapsi joutuu rauhoittumaan, mielelle tulee tilaa käsitellä asioita. Tylsissä tilanteissa, kun lapselle annetaan aikaa ja tukea, hän yleensä keksii tekemistä, usein se on jonkin leikki.

Tarjoamalla lapselle ohjelmaa on helppo tapa päästä tylsyydestä eteenpäin, mutta on myös hyvä, että lapset joutuvat sietämään lyhyitä tylsyyden hetkiä miettiessään tekemistään. Varhaiskasvatuksessa leikinvalintataulut ovat yksi apukeino, mutta jos lapsi ei koe niistä löytävänsä tekemistä, on hyvä antaa hetki aikaa miettiä ja kokea lyhyt tylsyys, jotta lapsi voisi rauhassa itse pohtia, mitä oikeasti haluaa tehdä. Valmiiden leikinvalintataulujen sijaan voikin joskus kokeilla, aivomyrskyä ja lisätä leikkien valintaan kaikkia niitä ehdotuksia, joita lapsilta tulee ja vasta ideoinnin jälkeen pohditaan leikin valintaa. Näin lapset keskenään tukevat toistensa leikinvalintaa. "Hitaat syövät nopeat" -leikinvalinta ei tue aina ryhmän toimintaa parhaalla tavalla.

Leikeissä ja muussa tekemisessä on myös hyvä huomoida, että lapsilla, jotka ovat kokeneet paljon ärsyketulvaa, voi olla haastavaa keskittyä, sillä he ovat oppineet jatkuvaan stimulointiin ja ilman ärsyketulvaa voi olla vaikea olla. Esimerkiksi useat digipelit on suunniteltu siten, ettei pelaaja tylsisty: palkinnot, rangaistukset ovat peleissä keskittymisen vuoksi ja pelaajaa ohjeistetaan jatkuvasti, ettei tule turhia katkoja, tylsyyttä.

Lapsille on ihan ok, että tylsääkin on joskus. He eivät mene rikki. Usein vähemmän on enemmän, mikä on hyvä muistaa suunniteltaessa varhaiskasvatuksenkin toimintaa. Mielenkiintoinen havainto on, että viemällä lapset metsään, missä ei ole valmiita leluja tai digivälineitä, leikit onnistuvat ja luontaista tutkimisen intoa löytyy suurimmalta osalta ja mitä useammin metsää käytetään oppimisympäristönä, myös ne lapset, joille siellä käyminen on ensin haastavaa, innostuvat metsäretkistä. Metsällä on terapeuttista voimaa ja se on oppimisympäristö, joka ottaa huomioon eri oppimisen alueet.

Työ ja tylsyys

Aikuiset voivat tylsistyä myös työssä. Tylsyys on sukua työuupumukselle. Se aiheuttaa samoja asioita: tyytymättömyyttä, sairauspoissaoloja, irtisanoutumisaikeita ja alentunutta suorituskykyä. Kun virikkeitä ja haasteita on liikaa, uuvutaan. Kun työntekijän kyvyt ovat vajaakäytöllä, tylsyysriski kasvaa. Tylsyyttä voidaan kokea työelämän kaikilla tasoilla, se ei ole riippuvaista työtehtävistä.

Kun työssä on tylsää, työntekijät tekevät omia asioitaan ja työteho laskee: työaikaa käytetään väärin. Tylsyys ja motivaatio liittyvätkin työssä toisiinsa. Jos työssä ei ole kontrollia tekemisen tasosta ja laadusta, ei koeta arvostuksen tunnetta, tehtävät ovat liian helppoja ja merkityksettömiä, ne johtavat stressiin ja huonoon itsetuntoon sekä huonoon työn laatuun. Virikkeinenkin työ voi johtaa tylsyyteen, jos se on järjetöntä, suunnatonta ja merkityksetöntä. Työelämässä tylsyys voi johtaa luovuuteen tai se voi pahimmillaan aiheuttaa työtapaturmia ja onnettomuuksia.

Työn sisältö sinänsä ei ole selittävä tekijä tylsyyteen, sillä toiset nauttivat toistotyöstä, toiset haasteista. Koko ajan tekeminen ei kuitenkaan ole tehokasta, sillä tekeminen ilman ajattelua on sama kuin vain ajattelu ilman tekemistä. Jos kokee työssään tylsyyttä, on hyvä pohtia, miksi on tylsää ja mitä sille voi itse tehdä. Tylsyyttä pitää oppia tuntemaan ja käyttämään hyödyksi. Kun mitään ei tunnu tapahtuvan, aivot saavat tilaa luoda ja oivaltaa. Tylsyydessä aivot alkavat työstää olemassa olevaa materiaaliaan. On hyvä hyväksyä, että usein parhaat ideat syntyvät jossain muualla kuin työmaalla työn ääressä.

Mihin tylsyyttä tarvitaan?

Nykyajan teknologistuneessa ajassa voi pohtia, onko tylsyys kuolemassa sukupuuttoon ja mitä se tarkoittaa meille. Tyhjiä hetkiä tarvitaan asioiden katsomiseen eri näkökulmista. Eri näkökulmien katsomista voidaan toki harjoitella tietoisesti erilaisten ajattelun harjoitteiden kautta kuten esimerkiksi Bonon kuuden ajattelun hatun kautta. Tylsyys on kuitenkin yksi tapa itseensä tutustumiseen: Kuka minä olen? Tyhjä hetki antaa mahdollisuuden kuunnella ja kuulla aidosti itseään. Tylsistyminen antaa aivoille aikaa prosessoida asioita. Tylsyys on toki myös henkilön sisäinen tekijä: toiset tarvitsevat enemmän virikkeitä kuin toiset. Toisille tylsät hetket ovat harvinaisempia kuin toiselle.

Kun koittaa hetki, ettei ole mitään tekemistä voisi nostaa jalat ylös ja nauttia hetkestä, elämyksestä. Luonnossa liikkuminen on yksi keino nollata ajatuksiaan ja nauttia erilaisista virikkeistä. Toisille auttaa tyhjän seinän tuijottaminen tai keskittyminen johonkin kiintopisteeseen, kunnes ajatus tulee kuin itsestään omaan mieleen. Dialogiset keskustelut auttavat oman mielen tyhjentämisessä ja mahdollistavat uudet ajatukset, mutta myös dialogissa olennaista on sietää hiljaisia hetkiä, hetkellistä tyhjyyttä ja tylsyyttä, koska ne ovat oivalluksen paikkoja. Aivot tarvitsevat rauhaa luovuuteen.

Mikä on sinun tapasi nollata ajatukset ja nauttia tyhjyydestä, jopa tylsyydestä?

Tervetuloa seuraamaan blogia Facebookin sivulle Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa

lauantai 15. joulukuuta 2018

Vuorovaikutusta ja ryhmädynamiikkaa

Vuorovaikutus on kykyä toimia toisten kanssa. Se on toimintaa, jossa yhden toiminta aiheuttaa toisessa reaktion, joka johtaa jonkinlaiseen vuorovaikutukselliseen prosessiin. Erving Goffmanin mukaan vuorovaikutus on yhteiskunnan perusinstituutio. Me ihmisinä rakennamme sosiaalista todellisuutta vuorovaikutuksen kautta. Vuorovaikutus voi sisältää monenlaisia tulkintoja ja valinnan paikkoja sekä väärinymmärryksen riskejä. Olennaista vuorovaikutuksessa ovat tulkinnat, joita tehdään. Niistä riippuu, miten vuorovaikutuksen osallistujille syntyy yhteistä ymmärrystä, vai jääkö se syntymättä.

Vuorovaikutuksen haasteellisuus ja haavoittuvuus

Vuorovaikutuksessa osapuolilla on odotuksia vuorovaikutuksesta. Myös rooliodotukset vaikuttavat vuorovaikutukseen. Omat vuorovaikutuskokemuksemme selittävät pitkälti millaisia ennakko-oletuksineen olemme omaksuneet käytäntöön ja millaisia mielipiteitä ja arvostuksia edustamme.

Arkielämässä ihmiset vääristelevät maailmaa monin tavoin sekä virittävät todellisuutta. Se, miten ymmärrämme toisia ihmisiä, perustuu pitkälti ilmaisun hiljaiseen teoriaan, jonka pohjalta oletamme asioista. Tekemiemme tulkintojen taustalla on olemassa näkemyksiä siitä, miten mitäkin ilmaistaan ja millaisia motiiveja toiminnan takana on. Vuorovaikutuksen haavoittuvaisuus johtuu muun muassa tiedon puutteellisuudesta, olosuhteista, niukasta kontekstista, tulkinnasta, yksikanavaisesta tiedon saannista. Väärin tulkittu toiminta johtaa toimintaa, jota tulkitaan väärin, jolloin vuorovaikutuksen alettua kukin vastareaktio on tuomittu vahvistamaan väärinkäsitystä.

Vaikeaa vuorovaikutuksesta tekee se, että väärinymmärrykset syntyvä helposti. Erilainen ymmärrys on yleinen väärinymmärryksen lähde. Toisen odotukset eivät aina avaudu vuorovaikutuksessa. Myös tunteilla on osuutta vuorovaikutuksessa. Yleistä väärinymmärrystä vuorovaikutustilanteissa aiheuttaa tulkinta siitä tarvitaanko tilanteessa empatiaa vain ongelmanratkaisua. On hyvä havaita, että tunteet ovat iso tekijä vuorovaikutuksessa, joita ei saa ohittaa.

Vuorovaikutus vaatii jatkuvaa harjoittelua ja osaamisen kartuttamista. Vuorovaikutuksessa tarvitaan oman toiminnan tarkkailua, refleksiivisyyttä. Lisäksi sosiaalisten- sekä vuorovaikutustaitojen opettelu on tärkeää, sillä minuus rakentuu arjen vuorovaikutuksessa.

Ryhmädynamiikka ja vuorovaikutus

Ryhmissä vuorovaikutus koostuu tiedon jakamisesta, sen vaihtamisesta, käyttäytymisen ohjailusta ja emootioiden vaihtamisesta sekä tavoitteiden asettamista ja saavuttamista säätelevästä positiivisesta tai negatiivisesta motivaatiosta. Robert Hidenin mukaan vuorovaikutus on toimintaa x jonka henkilö A kohdistaa henkilöön B, joka reagoi toiminnalla y. Ryhmädynamiikan tasolla tämä tarkoittaa sitä, että se millaista toimintaa henkilö A kohdistaa henkilöön B ja miten hän siihen reagoi, kertoo vuorovaikutuksesta ryhmässä.

Ryhmädynamiikka liittyy yksilöön ja ryhmän sisäisiin prosesseihin. Ryhmädynamiikassa tärkeää on se, että miten ryhmä toimii parhaiten yhdessä. Työskentely voi olla vaikeaa, jos henkilö A kohdistaa henkilöön B toimintaa, joka ei tunnut B:stä hyvältä. Ryhmässä vuorovaikutusta voi leimata yhteistyö tai kilpailu ja osapuolten hierarkinen asema. Ryhmädynamiikka ei ole kovin vuorovaikutuksellista, jos oma näkemys koetaan parempana, eikä haluta käydä neuvotteluja tai ottaa toisen ajatuksia ja mielipiteitä huomioon.

Vuorovaikutusprosesseja säätelevät ryhmän tehtävä, tavoite, ryhmän koko ja rakenne, resurssit, historia, johtajuus tai sen puute. Sujuva viestintä ja yhteistyö kehittyvät, kun kaikki jäsenet ymmärtävät samalla tavalla, mitä pitäisi tehdä ja mikä kunkin osuus siitä on. Roolit ja roolijaot eriyttävät jäsenten tehtäviä ja määrittävät sekä rajoittavat jäsenten toimintaa ryhmässä.

Sopimukset tavoitteiden saavuttamiseksi kuten tiimisopimukset, luovat normeja, joiden tarkoitus on palvella ryhmää ja sen tavoitteiden saavuttamista. Sopimuksiin kirjatut normit eli hyväksytyt tavat ajatella, tuntea ja käyttäytyä synnyttävät ja pitävät yllä yhdenmukaisuutta jäsenten välillä.

Ryhmän onnistumisen kannalta sitoutuminen, sitoutumisaste ja -halu, on olennaista. Jos ryhmään sitoutuminen on vähäistä, omat henkilökohtaiset mieltymykset ja mahdollisuudet korostuvat ryhmänä toimisen sijaan. Kiinteässä ryhmässä käyttäytyminen ja uskomukset ovat yhdenmukaiset ja jäsenillä on keskinäinen tuki. Ryhmäsosiaalisaatiomallin mukaan yksilö arvioi ryhmää ja sen arvoa omalta kannaltaan, mikä vaikuttaa sitoutumiseen. Jos yksilö ei samaistu ryhmään, sen arvo ei ole korkea yksilölle eikä yksilö kiinnity ryhmään. Onkin tärkeää käyttää aikaa ryhmäytymisessä toiseen kunnolla tutustumiseen, sillä se edistää tehtävän suorittamista ja luo tehtäväkoheesiota.

Johtajuus on ryhmädynamiikan ydintä. Jäsenten on hyväksyttävä ja tunnustettava johtajan toiminta, jotta johtaja saa ryhmän toimimaan hänen valitsemallaan tavallaan ja jotta johtajan ja ryhmän muiden jäsenten tavoitteet yhtyvät toiminnassa. jäsenten pitää hyväksyä johtamisroolin haltija henkilönä. Johtajan on ansaittava asemansa osoittamalla riittävästi yhdenmukaisuutta ja pätevyyttä ja juuri tässä järjestyksessä. Johtajan pitää saada johdettavien luotto. Persoonilla on vaikutusta siihen, millaisena johtajaa pidetään ja hyväksytäänkö hänet johtajaksi vai ei.

Kun ryhmän tavoite selkiintyy ja normit vakiintuvat, johtaja-alaisuussuhteen valta tasapainottuu ja osapuolten keskinäisriippuvuus korostuu. Jos ryhmän kiinteys, koheesio, on suuri, valinnat jakautuvat tasaisesti ryhmän sisällä, mikä antaa mahdollisuuden jokaiselle osallistua ryhmän toimintaan ja kokea olevansa tärkeä. Jotta jokainen jäsen voi vaikuttaa ryhmässä, tarvitaan dialogia. Ryhmässä kaikkien ei tarvitse tietää ja osata kaikkea. Pitää kuitenkin tietää, keneltä kysyä ja pyytää apua.

Tiimityön toimivuuden tarkistuslista

Onko ryhmällä selkeä päämäärä ja määritetyt tavoitteet?
Onko ryhmään kirjattu toimintaperiaatteet ja pelisäännöt ja miten toimitaan, jos niitä ei noudateta?
Onko koko tiimin vuorovaikutus arvostavaa, kehittävää ja dialogista?
Onko jokaisen tehtävänkuva ja vastuut selvät?
Hyväksytäänkö jokaisen erilainen tehtävä tiimin sisällä?
Kokevatko kaikki kuuluvansa ryhmään?
Sitoutuvatko kaikki tiimin toimintaan?
Saavatko kaikki osallistua toimintaan?
Muistetaanko toiselle antaa positiivista palautetta?

Lisää tiimiin ja vuorovaikutukseen liittyviä tekstejä löydät täältä:

Tervetuloa seuraamaan blogia Facebookin sivulle Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Joulun odotusta - 24 vinkkiä sovellettavaksi omaan työhön ja työhyvinvointiin

Mitä joulu on tai mitä jouluun kuuluu? Kun vastauksia peilailee, niin niistä nousee ylös ainakin tunteita, tunnelmia, kokemuksia, elämyksiä, uutta ja vanhaa, iloa ja riemua.

Tässä on koottuna 24 erilaista linkkivinkkiä, joista voi etsiä itselle sopia ajatuksia, ehkä jotain uutta tai vanhaa, jotain joulun leppoisaan tunnelmaan sopivaa tai siihen vievää tai virittävää. Toivottavasti näillä saatte joulukuun kulumaan ja toivottavasti niissä on jotain, mitä voi ottaa arkeen käyttöön joulun jälkeenkin.

Itsensä tunteminen ja vahvuudet

1. Enneagrammi on toimiva avain itsetuntemukseen ja muiden ymmärtämiseen - Enneagrammi testejä.

2. Via - Vahvuustesti

3. Psyykkinen vahvuus – testi

4. Vahvuuskortit

5. Positiivisen kasvatuksen Pieni kirja luonteenvahvuuksista

6. Aineistoa itsetuntemuksesta

Työ ja tiimit

7. Mitä sinulle kuuluu? – kortit

8. Belbinin tiimiroolitesti -tältä sivustolta löytyy linkki testiin

9. Työyhteisötaitojen pikatesti

10. Esimiehen roolikartta – soveltuu jokaiselle tiimityöntekijälle myös