Resilienssi on yksilön tai yhteisön selviytymiskykyä.
Resilienssi rakentuu yksilön tai yhteisön
selviämishalun varaan, voimavarojen tunnistamiseen ja käyttöönottoon sekä avun
hakemiseen tai pyytämiseen.
Resilienssiin liittyy hyvä stressinsietokyky,
ongelmanratkaisukyky, optimistisuus,
omien voimavarojen tunnistaminen ja kehittäminen, sekä kyky hakea ja ottaa tarvittaessa
apua. Se on henkistä vahvuutta ja joustamiskykyä,
vaikeuksien kohtaamista ja niistä selviytymistä sekä kykyä voittaa
vastoinkäymiset. Selviytymiskykyisyys liittyy vahvasti optimismiin, kykyyn
nähdä vaikeissakin asioissa myönteistä ja siihen, että näkee omat
vaikutusmahdollisuutensa hankalissakin tilanteissa.
Resilienssi on taito, jota voi kehittää. Itsestä huolehtiminen on tärkeä osa
omien voimavarojen kasvattamista. Ongelmanratkaisukyky, joustavuus,
itsesäätelykyky ja optimismi tukevat resilienssin kehittymistä. Omien voimavarojen tunnistaminen ja
kehittäminen vahvistavat itseluottamusta, itsetuntoa ja itseohjautuvuutta.
Henkilö, joka luottaa omiin kykyihinsä ja osaamiseensa selviää muuttuvista
tilanteista helpommin, koska hän tuntee hallitsevansa omaa elämäänsä ja voivansa
vaikuttaa siihen. Tällainen henkilö osaa keskittyä omaan ydinosaamiseen ja sitä kautta saa
enemmän myönteisiä kokemuksia omasta osaamisestaan ja merkityksellisyydestään,
jota tiukoissa tilanteissa tarvitaan. Vaikeissa
tilanteissa kannattaakin panostaa myönteisiin tunteisiin, koska ne auttavat toimimaan,
avaamaan ajatuksia ja saamaan apua. Haastavissa tilanteissa pitää olla uskoa
omaan selviytymiseen.
Työelämässä selviytymiskykyisellä työntekijällä on
myönteinen elämänasenne. Hän on sitkeä ja sinnikäs. Hän pääsee eteenpäin elämässään
vastoinkäymisistä huolimatta. Hänen optimistisuus on kykyä nähdä
mahdollisuuksia ja omat vaikutusmahdollisuutensa vaikeissa ja haastavissa
tilanteissa.
Muutokset arjen työelämässä haastavat yksilöiden ja sitä kautta työyhteisön resilienssiä. Muutostilanteet arjessa aiheuttavat
usein yksilöille stressiä. Stressi syntyy asioiden hallinnan
menettämisen pelosta, joka aktivoi puolustautumisreaktiot – taistele tai
pakene. Tämä puolestaan saa aikaan passiivisuutta, motivaation puutetta,
negatiivista käyttäytymistä, joka vaikuttaa sekä yksilöön että yhteisöön.
Yksilön ja yhteisön resilienssi auttaa sopeutumaan ja toimimaan tehokkaammin muutostilanteisissa. Resilientit yhteisöt toteavat sekä tunnistavat ongelmia, mutta etsivät niihin rakentavia ratkaisuja, joita seurataan ja arvioidaan. Resilientti työyhteisö näkee ongelmat kehittymisen mahdollisuuksina ja etsii niihin aktiivisesti yhdessä ratkaisuja. Vastoinkäymisissä resilientit työyhteisöt pystyvät huomaamaan, mitä voivat itse tehdä tilanteessa ja osaavat etsiä ratkaisuja.
Yksilön ja yhteisön resilienssi auttaa sopeutumaan ja toimimaan tehokkaammin muutostilanteisissa. Resilientit yhteisöt toteavat sekä tunnistavat ongelmia, mutta etsivät niihin rakentavia ratkaisuja, joita seurataan ja arvioidaan. Resilientti työyhteisö näkee ongelmat kehittymisen mahdollisuuksina ja etsii niihin aktiivisesti yhdessä ratkaisuja. Vastoinkäymisissä resilientit työyhteisöt pystyvät huomaamaan, mitä voivat itse tehdä tilanteessa ja osaavat etsiä ratkaisuja.
Jokaisella on mahdollisuus valita oma asenne
valitsevaan tilanteeseen ja jokainen voi kehittää omaa resilienssiään, selviytymiskykyään.
Passiiviseksi uhriksi jääminen ei vie tilannetta eteenpäin. Omia rutiineja
kannattaa tarkkailla ja välillä rikkoa, sekä tehdä asioita eri tavalla.
Kuinka hyväksi arvioisit oman ja
työyhteisösi resilienssin?
Voit testata omaa resilienssiäsi psykologisen pääoman testeillä.
Voit testata omaa resilienssiäsi psykologisen pääoman testeillä.
Blogia pääseet seuraamaan ja tykkäämään myös Facebookissa Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa sivustolla.