Luonnossa leikkien, liikkuen, tutkien, oppien

Jos jostain lapset tykkäävät, se on metsäretket. Kasvattajana peukutan isosti metsäretkien puolesta. Metsässä nekin lapset, joilla leikkiminen esimerkiksi päiväkodin pihassa on haastavaa, sujahtavat metsänsiimeksessä valtaviin mielikuvitusleikkeihin. Leikkiminen ja leikin havainnointi on metsäretkillä tärkeää, jotta saadaan selville lasten mielenkiinnon kohteita. Aika usein leikin tiimellyksestä metsästä löytyy lapsia ihmetyttäviä kohteita…

Elokuun aikana metsäretkillä on nautittu mustikoista ja mustikan varvut jo tunnistetaan. Niitä kokeillaan käsillä, miltä ne tuntuvat ja niitä napataan leikkeihin mukaan milloin ruokatarvikkeisiin, milloin auton korjaamiseen.

Tällä kertaa metsäpolulta kuuluu ”mikä tää on?” ja asiaa ryhdytään tutkimaan. Pienin lapsista on löytänyt sammalta polulta kiven päältä. Hetken päästä huomataan, että sitä on myös muualla, mutta se on erilaista. ”Tuollakin on, ja tuolla” – lapset säntäilevät mättäältä mättäälle etsien mistä kaikkialta löytyy sammalta. Aikansa etsittyään uusia paikkoja, kasvattaja kehottaa lapsia kokeilemaan sammalta kädellä. ”Hui, märkää, yök!” Samalla inhotuksen hetkellä, seuraava lapsi on löytänyt jotain uutta katsottavaa ja tutkittavaa: Sienen – myrkkysienen.  

Pieni lapsiryhmä kerääntyy katsomaan punaista, valkopilkullista, kärpässientä. Kasvattajan varoitus kuuluu: ”Ei saa koskea, myrkyllinen. Katsotaan vain.” Lapset ottavat askeleen taaksepäin. Kasvattaja ottaa sienestä kuvan puhelimella. ”Näytä”, kuuluu lasten suusta. Kuvaa katsotaan yhdessä. ”Minkä värinen sieni on?”, kasvattaja kysyy. ”Punainen”, kuuluu yhdestä suusta. ”Kyllä, se on punainen. Punainen on hyvä merkkiväri meille sienissäkin. Se merkitsee, että ”varokaa, ei kosketa, pyydetään aikuista apuun tutkimiseen”. ”Missä muualla punainen varoittaa meitä?”, kasvattaja kysyy. Tulee hiljaisuus. Sitten silmät kirkkaana kuuluu ”liikennevaloissa”. ”Kyllä. Liikennevaloissa ja liikennemerkeissäkin punainen varottaa meitä. Hienosti keksitty.”

Sienen tutkimisen jälkeen osa lapsista päättää etsiä vielä lisää sieniä metsästä, osa alkaa syödä mustikoita ja osa hajaantuu omiin leikkeihinsä. Takaisin menomatkalla tienposkessa on kuihtuneita kukkasia, jotka kiinnittävät lasten huomiota. Joku lapsista toteaa, että niistä saa kuivina siemeniä ja taas on seuraava opittava asia valmiina…

Uusi varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden veloittavuus hämmentää kasvattajia. Paljon hyvää on varhaiskasvatuksessa tehty tähänkin asti ja uusi ei kumoa kaikkea jo tehtyä: Sen tehtävänä on hienosäätää laatua tasaisen hyväksi koko maassa. Yllä kerrottu tarina metsäretkistä on arkea monessa yksikössä. Olennaista uuden varhaiskasvatussuunnitelman näkökulmasta on linkittää tehty vasuun. Mitä siis metsäretkellä tapahtui vasun pohjalta? 

Kuvaus metsäretkestä kertoo, että laaja-alaista osaamista on käsitelty. Laaja-alaisen osaamisen osakokonaisuuden, ajattelun ja oppimisen näkökulmasta, metsäretkellä tuettiin kasvattajan kanssa yhdessä tutkien lasten ajattelua ja oppimisen taitoja. Ihmeteltiin, oivallettiin ja opittiin ilon kautta. Tarina ei kerro, mutta mahdollisesti lasten oma-aloitteisissa leikeissäkin sienet, sammalet ja marjat saattoivat olla osana. Ympäristöä nimettiin, jäsennettiin. Intoa tutkia metsää tuettiin. Tarkkaavaisuuteen ohjattiin sienen värillä. Fyysistä aktiivisuutta myös luonnossa liikkuminen tuo automaattisesti.

Voisi ajatella, että aikuinen pyrki toiminnan pedagogiseen dokumentointiin kuvaamalla sientä. Tarina ei kerro, mitä muuta kuvattiin ja miten kuvaa hyödynnettiin myöhemmin, mutta dokumentoinnin väline oli matkassa mahdollistamassa pedagogista dokumentointia ja mahdollisesti pedagogista dokumentointia yhdessä lasten kanssa. Monilukutaitoakin kuvan ottamisella voidaan tukea ja tarina ei kerro, käytettiinkö sienen kuvaa myöhemmin eri oppimiskokonaisuuksissa hyväksi.

Laaja-alaisen osaamisen osa, itsestä huolehtiminen ja arjen taidot, oli tarinassa sisällä myös. Varhaiskasvatuksen tehtävä on vahvistaa lasten hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyviä taitoja. Varoittamalla myrkkysienestä ja käymällä keskustelua siitä, kasvattaja tukee lasten arjen taitoja pitää itsensä turvassa eri ympäristöissäkin.

Olemalla läsnä ja ottamalla huomioon lasten aloitteita ympäristön tutkimisessa, kasvattaja tukea lasten kehittyviä osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja sekä kannustaa oma-aloitteisuuteen.

Kuten pieni esimerkki metsäretkestä osoittaa, arjen pienissä hetkissä on paljon pedagogiikkaa. Sen itselle hahmottaminen on tärkeää ja juuri tässä pedagoginen dokumentointi voi auttaa – se tekee näkyväksi helposti näkymättömiin jäävän.

Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen Aikaa on tykättävissä ja seurattavissa myös Facebookissa