Uusi
varhaiskasvatussuunnitelman perusteet nostaa esille monia käsitteitä. Yksi, ei
niin pinnalle nostettu termi, on toimijuus. Vasun mukaan varhaiskasvatuksessa
opitut tiedot ja taidot vahvistavat lasten osallisuutta sekä aktiivista
toimijuutta yhteiskunnassa. Mitä toimijuudella (engl. human agency) sitten
tarkoitetaan?
Toimijuus
on toimintavalmiutta. Se on tahtoa toimia aktiivisesti, kokea ja olla olemassa.
Siihen liittyy käsitteitä aktiivisuus, intentionaalisuus, osallisuus, vaikutus-
ja valinnanmahdollisuus, vapaaehtoisuus sekä taito ja voima valita itse
toimintatavat. Uudessa vasussa tämä näkyy oppimiskäsityksessä, joka pohjautuu näkemykseen
lapsesta aktiivisena toimijana. Konkreettisesti toimijuus näkyy muun muassa leikissä:
Leikkiessään lapset ovat aktiivisia toimijoita. Lapset jäsentävät ja tutkivat
ympäröivää maailmaa, luovat sosiaalisia suhteita sekä muodostavat merkityksiä kokemuksistaan.
Myös laaja-alaisen oppimisen, kielten rikas maailma – osa-alueessa, toimijuus nostetaan
esille, sillä kehittyvät kielelliset taidot avaavat lapsille uusia
vaikuttamisen keinoja, mahdollisuuksia osallisuuteen ja aktiiviseen
toimijuuteen.
Vaikka
toimijuus liittyy yksilöihin, se rakentuu sosiaalisessa kontekstissa. Se, saako
yksilö kokea toimijuutta, riippuu sosiaalisista tilanteista, rakenteista,
systeemeistä, toisista ihmisistä. Toimijuus ilmenee muun muassa yksilöllisinä tunteina
ja kokemuksina osallistumisesta ja vaikuttamisesta osana yhteisöä. Varhaiskasvatuksessa
toimijuus peilaa lapsen ja hänen toimintaympäristön välistä vastavuoroista
suhdetta. Saako lapsi toimia aktiivisena toimijana?
Vuorovaikutteinen
opetus ja osallistava pedagogiikka nousevat keskeiseen rooliin toimijuuden tukemisessa:
Miten pystytään rakentamaan vastavuoroisia ja dialogisia suhteita aikuisen ja lapsen
välillä sekä lasten itsensä kesken? Miten havaitaan ja vaikutetaan lasten keskinäisiin
valtasuhteisiin ja kykyyn työskennellä yhdessä? Mikä on aikuisen valtarooli
osana ryhmää? Millaisia valinnan, vaikuttamisen ja tasavertaisen osallistumisen
mahdollisuuksia yhteisössä rakennetaan eri osapuolille? Tässä on monta
kysymystä mietittäväksi kasvattajille. On hyvä pysähtyä pohtimaan: Millaista
toimijuuden kulttuuria minä luon ja toteutan?
Jos
lapsen toimijuudesta siirtää katseen kasvattajan toimijuuteen, päästään ehkä
jyvälle siitä, miksi osa kasvattajista uupuu työssään ja kokee
riittämättömyyden tunnetta. Muun muassa kasvatustieteiden tohtori Tiina Soini on nostanut ammatillisessa toimijuudessa kolme asiaa ylös: 1. Haluan 2. Pystyn
3. Teen. Nämä kolme asiaa yhdessä muodostavat vahva toimijuuden.
Muutokset
työssä haastavat toimijuutta. Olennaista olisi esittää itselle kysymyksiä: Haluanko?
Pystynkö? Teenkö? Onko minulla keinoja toimia työssä muutoksien keskellä?
Pystynkö toimimaan muutoksessa? Haluanko toimia muutoksessa? Nämä kolme
elementtiä tukevat toisiaan. Olennaista
toimijuudessakin on tietää, miksi tehdään asioita ja motivoitua sieltä. Kaikki
eivät uuvu työssään ja tutkittaessa opettajia, on todettu, että haastavat
tilanteet joko voimauttavat tai kuormittavat opettajia.
Hyvällä työilmapiirillä
ja pystyvyyden kokemuksella on nähty olevan kuormitusta suojaavia vaikutuksia. Koska
jokainen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa työilmapiiriin ja sen positiivisuuteen,
on hyvä miettiä itsensä kohdalla, millaista työilmapiiriä minä luon? Tämä
koskee ihan kaikkia työtehtävästä riippumatta. Työilmapiirin luominen ei ole
vain johtajan vastuulla, vaan jokaisen työntekijän. Jos kysymykseen ”Haluanko?”,
vastaa, että ”EN”, on aika etsiä uusia uria. Jos pystyn, niin teenkö?
Vahva
toimijuus tulee laaja-alaisesta näkemyksestä, jossa ison kuvan näkeminen
on olennaista. Tässä tarvitaan hyvää johtajuutta, jotta päästään kapea-alaisesta
laaja-alaiseen näkemykseen ja toimintaan. Ammatillinen toimijuus edellyttää halua
oppia, kokemuksen siitä, että voi oppia sekä taidon oppia. Toiminnan
rajaaminen, vaiheistaminen, vauhdin hidastaminen, onnistumisen tunnistaminen ja
tunnustaminen saattavat viedä lähemmäs vahvaa toimijuutta sekä pystyvyyden
tunnetta uupumisen sijaan.
Se millaisessa suhteessa kasvattaja on omaan
työympäristöönsä, heijastelee työssä jaksamiseen. Jos ei koe olevansa tärkeä ja
vaikuttavansa työhönsä ja työyhteisöönsä, toimijuus heikkenee ja sen myötä
työssä jaksaminen. Yksilön voimaantuminen ja yksilöllinen kasvu ovat osa
työssäjaksamista. Voinko minä tukea jotain työyhteisössäni työssäjaksamisessa?
Pidänkö itse huolta työssäjaksamisestani? Mitä minun pitäisi tehdä, että työssä
jaksamiseni pysyy hyvänä tai muuttuu paremmaksi? Pystynkö? Teenkö? Haluanko? Ja varhaiskasvattajana: luonko nämä mahdollisuudet myös lapsille. Tuleeko varhaiskasvatuksesta pysytyviä, toimintaan kykeneviä ja motivoituneita lapsia?
Varhaista
Aikaa – Varhaiskasvatuksen Aikaa on myös Facebookissa.
JOKO
KÄVIT TYKKÄÄMÄSSÄ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Kaikki kommentit tarkistetaan.