Toiminnallinen oppiminen ja toiminnalliset työtavat varhaiskasvatuksessa

 

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2022, 24) mukaan varhaiskasvatuksessa työtapojen valintaa ohjaavat varhaiskasvatukselle asetetut tehtävät ja tavoitteet sekä lasten ikä, tarpeet, edellytykset ja kiinnostuksen kohteet. Lapsille luontevia oppimisen tapoja ovat toiminnalliset sekä luovuutta ja osallisuutta edistävät työtavat.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2022, 11-12) pohjautuu oppimiskäsitykseen, jonka mukaan lapset kasvavat, kehittyvät sekä oppivat vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja lähiympäristön kanssa. Oppimiskäsitys pohjautuu näkemykseen lapsesta aktiivisena toimijana. Lapset ovat uteliaita ja haluavat oppia uutta, kerrata ja toistaa asioita. Varhaiskasvatuksessa oppiminen on kokonaisvaltaista ja sitä tapahtuu kaikkialla. Oppimisen lähtökohtana ovat lasten aiemmat kokemukset, heidän mielenkiinnon kohteensa ja osaamisensa.

Toiminnalliset menetelmät ovat osa konstruktivistista oppimiskäsitystä, johon varhaiskasvatustoiminta pohjautuu. Se korostaa lasten aktiivista ja osallistavaa oppimista. Toiminnallinen oppiminen perustuu tekemällä oppimiseen, jonka taustalta löytyy muun muassa John Dewey ja learning by doing – ajatus. Toiminnallisen oppimisen taustalta voidaan löytää myös muiden teoreettikkojen kuten Kurt Lewin, Jacob Levy Moreno, David Kolb, Jack Mezirow, Maria Montessori, Jean Piaget, Johann Heinrich Pestalozzin ajatuksia.

Toiminnallinen oppiminen on yksi keino opetella uusia asioita itse tehden, mutta aikuisen tukemana. Kalliala (2012, 203-204) on todennut, että asiat, joita lapsi haluaa tehdä itse, ja mitä lapsi kokonaisuutta katsoen tarvitsee kokonaisvaltaiseen kasvuunsa ja kehitykseensa, voivat erota toisistaan. Lapset siis tarvitsevat ammattilaisia tukemaan heidän monipuolista kasvuaan sekä varhaiskasvatuksen tavoitteiden mukaisen toiminnan toteuttamiseen.

Toiminnallinen oppiminen on kokonaisvaltaista toimintaa, johon liittyy sekä uuden tiedon oppiminen että yksilönä kehittyminen. Oppijoita aktivoidaan omaan oppimiseensa. Siihen liittyy vahvasti kokemuksellisuus sekä uuden tiedon konsturointi suhteessa vanhaan tietoon ja tiedon merkityksellisyys suhteessa aiempiin tietoihin.

Toiminnalliset työtavat tai toiminnallinen oppiminen saatetaan liittää arkiajattelussa vain fyysiseen toimintaan ja liikkeeseen. Toiminnallisuus on kuitenkin paljon laajempi kokonaisuus, jossa oppija on monipuolisesti aktiivinen toimija ja rakentaa omaa oppimistaan ja osaamistaan yksin ja yhdessä muiden kanssa

Fyysisyyttä toiminnalliseen oppimiseen tuovat:

pelit, leikit, liikkuminen, kehollinen ilmaisu, taide, musiikkiliikunta, askartelu, käsin tekeminen ja kokeileminen, draama, kirjoittaminen, piirtäminen, näkeminen, kuuleminen, koskeminen, haistaminen, maistaminen

Kognitiivista puolta toiminnalliseen oppimiseen asettavat:

ajattelu, aistien monikanavainen käyttö, ongelmanratkaisu, oivallukset, kokeilut, toiminnan suunnittelu, pohdinta, keskustelu, ympäristön ja toiminnan havainnointi, seuraaminen, tarkkailu, toiminnan reflektointi yhdessä ja yksin sekä mielikuvituksen käyttö

Sosiaalista- ja emotionaalista puolta toiminnalliseen oppimiseen tuovat:

tunteet, tuntemukset, vuorovaikutus, kokemukset, mahdollisuus valita, oman toiminnan säätely  ja itsesäätelytaitojen kehittyminen, palautteen antaminen, neuvottelu, palautteen vastaanottaminen

 

Toiminnallisessa oppimisessa hyödynnetään eri aisteja ja sosiaalista vuorovaikutusta ryhmässä. Oppimisprosessissa oppija on aktiivinen oppija, joka suunnittelee, asettaa tavoitteita ja ratkaisee ongelmia. Prosessissa on mukana tekemistä, ajattelua, suunnittelu, tutkimista, reflektointia ja arviointia. Motivaatiolla on iso roolinsa toiminnallisessa oppimisessa: tahto ja halu toimi ja oppia yksin ja erityisesti muiden kanssa.

Toiminnallisella oppimisella on yhteyksiä mm. yhteistoiminnallisuuteen (co-operative learning, collaborative learning), tehtäväperustaiseen oppimiseen, projektioppimiseen, kokemukselliseen oppimiseen. Näitä elementtejä voi olla mukana toiminnassa samanaikaisestikin. Perusideana pohjalla on, että oppiminen etenee toimimalla ja reflektoimalla, omaa oppimistaan ja ajattelua kehittämällä. 

  

Ammattilaisten tehtävät toiminnallisessa oppimisessa

Varhaiskasvatuksen ammattilaisten tehtävänä toiminnallisessa oppimisessa on luoda mielenkiintoinen ja turvallinen oppimisympäristö, suunnitella toiminnalle selkeä rakenne (alku-loppu), jolloin oppijat tietävät, mitä heiltä odotetaan ja osaavat toimia sen mukaisesti sekä tarjota erilaisia resursseja, joilla ohjataan toimintaa ja sen kehittymistä. Ammattilaisten tehtävänä on olla kartturi, punaisen langan kuljettaja ja ohjata lapsilähtöisesti lasten oppimista aktiiviseen suuntaan, jolloin he voivat harjoitella vastuun ottamista omasta oppimisestaan. Kun lapsi saa vapautta ja autonomiaa tuottaa omaa oppimistapahtumaansa myös hänen itsetuntonsa ja pätevyyden tunne vahvistuu.

Varhaiskasvatuksen ammattilaisten tehtävänä toiminnallisessa oppimisessa on aktivoida oppimistilanteita ja oppimisympäristöjä, sekä auttaa oppijaa kyseenalaistamaan, pohtimaan, reflektoimaan aikaisempia tietojansa, asenteitansa ja käsityksiään asioista. 

Millaisia toiminnallisia työtapoja teillä käytetään ja missä tilanteissa?

Lähteet:

Kalliala, M. 2012. Lapsuus hoidossa? Aikuisten päätökset ja lasten kokemukset päivähoidossa. Helsinki: Gaudeamus

Opetushallitus. 2022. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet2022.

Öystilä, Satu. 2003. Toiminnallisen opetuksen perustanrakentajia - John Dewey, Kurt Lewin, Jacob Levy Moreno, David Kolb ja Jack Mezirow. Teoksessa Poikela, Esa; Öystilä, Satu (toim.) Yliopistopedagogiikkaa kehittämässä - kokeiluja ja kokemuksia. Tampereen yliopisto: Tampere University Press.

 

Teksti: Outi Moilanen

Kuvat: Pixabay 

**********************************************

Blogia voi myös seurata:

Facebookissa Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen Aikaa

ja Instagramissa @varhaista.aikaa 

Tervetuloa tykkäämään, lukemaan ja seuraamaan

 **************************************