Sensorisen integraation tukeminen

Sensorinen integraatio on prosessi, jossa aistitietoa käsittellään ja jäsennetään  keskushermostossa. Keskushermosto jäsentää aistitietoa yksilön kehosta sekä ympäristöstä. Tämä mahdollistaa kehon tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen käytön arkielämän eri toiminnoissa. Eri aistijärjestelmät ja -elimet vastaanottavat ärsykkeitä, aistimuksia, jotka keskushermosto erottelee, tulkitsee, yhdistää ja yhdenmukaistaa. Aistitieto välittyy lähiaistien eli liike- ja tasapainoaistin (vestibulaarisen järjestelmän), asentotunnon (proprioseptiikan), tuntoaistin (taktiilisen järjestelmä) sekä kaukoaistien kuulo-, näkö- haju- sekä makuaistien kautta. Jean Ayresin kehittämän sensorisen integraation teoria selittää kaikkien aistijärjestelmien keskushermostolle välittämää tietoa. Keskeisimpiä ovat tasapainoelimen (vestibulaarinen), tuntoaistin (taktiilinen) ja syvätuntojärjestelmän (proprioseptiivinen) kautta välittyvä aistitieto ja sen käsittely keskushermostossa. Lapsen motorinen toiminta on tarkoituksen mukaista ja yksilön itsesäätely toimii hyvin, kun näiden kolmen aistijärjestelmän tiedon prosessointi tapahtuu oikein keskushermostossa.

Sensorisen integraation suotuisalle kehitykselle vaaditaan kykyä säädellä iholta tulevia tuntoaistimuksia, erityisesti yllättäviä kevyitä kosketuksia, sekä erotella ja tunnistaa koskettamalla esineiden fyysisiä ominaisuuksia (taktiilinen aisti), lapsen kykyä mukautua kehollaan painovoiman ja asennon muutoksiin sekä mukautua äkillisiin tasapainon muutoksiin (vestibulaarinen aisti), lapsen pitää olla tietoinen oman kehon eri osista ja kyetä liikuttamaan lihaksia ja raajojaan hallitusti eli koordinoidusti (proprioseptiivinen aisti) sekä lapsen kehon oikean ja vasemman puolen pitää toimia moitteettomasti yhteistyössä (bilateraalinen koordinaatio).

Hermoston kyky vastaanottaa ja käsitellä tunto-, liike-, kuulo-, haju-, maku- ja näköaistimuksia vaikuttaa ihmisen tapaan reagoida aistimuksiin, hänen kykyynsä säädellä vireystilaansa, tarkkaavaisuuttaan sekä tunteitaan ja käyttäytymistään. Sensorisen integraation häiriöiden tyypillisiä oireita ovat yli- tai aliherkkyys kosketukselle, näköärsykkeille, äänille tai liikkeelle, liiallinen tai riittämätön aktiivisuus, liikekoordinaation ja liikkeiden sulavuuden puute, heikko hieno- ja karkeamotoriikka, puheen viivästyminen, käyttäytymisongelmat, opiskelu- ja organisointivaikeudet sekä heikko minäkuva. Mikään oire ei automaattisesti tarkoita, että lapsella on sensorisen integraation häiriö, sillä lapset kehittyvät eri tahtiin ja pienet poikkeamat toiminnassa korjaantuvat usein. Oireita onkin hyvä havainnoida sekä dokumentoisa ja niiden jatkuessa useita kuukausia on hyvä konsultoida asiantuntijoita. 

Tuntoaistimusten ongelmat, sensorisen modulaation ongelmat, eli yli- ja aliherkkyydet ärsykkeille tuntuvat lapsesta epämukavilta ja he hakevat optimaalista tilaa itselleen. Yliherkät välttelevät tiettyjä ärsykkeitä ja aliherkät hakevat ärsykkeitä. Lapsi voi esimerkiksi hakata päätään seinään, jotta saa aikaan tuntoaistin tasapainoa. Ääniyliherkät voivat vältellä kovia ääniä ja eristäytyvät siksi toisten seurasta. Näköhavaintojen häiriöt haastavat puolestaan havaintokykyä. Lapset voivat hahmottaa yksityiskohtia, mutta kokonaisuudet ovat vaikeita. Kuulohavaintojen haasteet voivat aiheuttaa lapsille vaikeuksia ymmärtää tekstiä ja tuotetut sanat voivat olla epätäydellisiä. 

Proprioseptiivisen aistin eli syvätunnon häiriöt voivat ilmetä kömpelyytenä, sotkuisena syömisenä, huonoina hienomotorisina taitoina, rajuna leikkinä, impulsiivisuutena, aggressiivisuutena, hyperaktiivisuutena. Syvätuntoon ja siihen liittyvään koordinaatioon kuuluvat lihakset ja nivelet, joiden avulla tiedostamme, miten kehomme on. Esimerkiksi tiedämme, missä nenä on, vaikka emme sitä näe. Koordinaation tukemista auttaa vahvat nostamiset, vetämiset, työntämiset, venyttelyt, syvä tuntemukset. Eläinkävelyt, painopeitot ja trampoliinilla hyppely ovat esimerkiksi hyviä keinoja. Stressipallojen puristaminen, purkan jauhaminen tai pillillä smoothien juominen ovat toimivat apukeinoina.

Tasapainoaistin toimintahäiriöissä lapsella on vaikeuksia tasapainon pitämisessä ja kehon tasapainottamisessa. Tasapainoelin sijaitsee korvassa. Tasapainoaisti on yhteydessä näköön, kuuloon, koordinaatioon. Tästä johtuen, sillä on vaikutusta  silmä-käsiyhteistyöhön sekä kehon tuntemukseen. Erityisesti kehon hahmottamisen harjoittelu on tärkeää. Tasapainoaistin toimintahäiriöt voivat esiintyä levottomuudessa istua rauhassa paikallaan, lapsi on koko ajan liikkeessä, lapsi toimii impulsiivisesti, leikkiminen on vauhdikasta tai rajua, käsiala on heikkoa, keskittyminen on heikkoa, lapsi istuu epätavallisissa asennoissa tuolissa kuten jalat ilmassa, sivuttain, ylös-alaisin, w-asennossa, keskivartalon hallinta on heikkoa, lapsella onhuono tasapaino, törmäilee asioihin ja ihmisiin, lapsella voi olla vaarantaju hukassa ja esimerkiksi kiipeilee liian korkealle, keinuu lujaa, ei tunnu ymmärtävän omaa voimaansa ja voi tahattomasti satuttaa muita. Tasapainoaistin haasteet näkyvät liikkeiden kömpelyytenä hieno- ja karkeamotoriikassa. Vestibulaarisen järjestelmän häiriöt voivat ilmetä myös pää alaspäin roikkumisena sohvalta. Pää alaspäin oleminen on yksi vahvimmista tavoista stimuloida vestibulaarista järjestelmää.

Lapsilla voi olla myös vaikeuksia motorisen toiminnan suunnittelussa. Tätä toimintahäiriötä kutsutaan dyspraksiaksi. Dyspraksiasta kärsivät lapset eivät kykene suunnittelemaan liikkeitä alusta loppuun. Esimerkiksi kengännauhojen sitominen voi olla vaikeaa tai pallon heittäminen koriin. Lapsen organisointi- ja ongelmanratkaisukyky on heikkoa.

Sensorisen integraation tukemisen ensimmäinen askel on pohtia omaa suhtautumista lapseen ja havainnoida arkea. Mitä lapselta vaaditaan? Uskotaanko hänen kokemuksiaan ja tuntemuksiaan? Missä tilanteissa lapsella esiintyy poikkeavaa toimintaa? Jotta lasta voidaan tukea kokonaisvaltaiseksi, tarvitaan yhtenäisiä tapoja niin varhaiskasvatuksen henkilöstön kesken kuin kodin kanssa. Lapsen kotia tarvitsee tukea näiden haasteiden kanssa ja keskustella toimivista tavoista eri ympäristöissä. Ympäristön havainnointi on yksi tapa lähteä liikkeelle. Onko meillä tarvittavia välineitä esimerkiksi painopeittoja, tunneleita, sensorisia leluja? Onko meillä liikaa ärsykkeitä, värejä, valoja, hajuja, ääniä? Havainnoinnin tarkoituksena on huomata, mitä pitää lisätä tai vähentää ympäristöistä, jotta lapsen kehitystä voidaan tukea. Työskentely on pitkäkestoista ja aina tuloksia ei tule heti näkyviin, mikä haastaa aikuisten kärsivällisyyttä. 

Aistisäätelyn häiriöitä arvioidaan olevan noin 5-10 %:lla lapsista. Neuropsykiatrisista haasteista kärsivillä kuten autisminkirjoissa tai tarkkaavaisuuden ja keskittymisen häiriöissä esiintyvyys on suurempaa. Aistisäätelyn häiriöt voivat näkyä käyttäytymisen hallinnan vaikeuksina, ongelmina vireystilan ja tarkkaavuuden säätelyssä (keskittymisvaikeudet, yliaktiivisuus, impulsiivisuus, vetäytyvä ja välttelevä käytös), tunne-elämän vaikeuksina (voimakkaat tunnereaktiot, voimakas ärtyvyys, vaikeus rauhoittua, heikko itsetunto ja minäkuva, turhautumisherkkyys), oppimisvaikeuksina (esim. vaikeus noudattaa ohjeita, oppia uusia taitoja), pulmina sosiaalisissa taidoissa ja tilanteissa (esim. vaikeus luoda ystävyyssuhteita, sietää ryhmätilanteita ja oppia leikkimään), ongelmina karkea-, hieno- ja visuomotoristen valmiuksien ja taitojen oppimisessa (esim. kömpelyys liikunnassa, vaikeus oppia kädentaitoja ja piirtämistä) sekä päivittäisissä toiminnoissa kuten nukkumisessa, syömisessä, ruokailussa, pukeutumisessa ja siistiksi oppimisessa. Sensorisen intergraation häiriöt voivat aiheuttaa myös sen, että lapsi ei hahmota aikaa tai paikkaa.

Vestibulaarisen eli tasapainoaistin tukemista auttaa esimerkiksi pää alaspäin oleminen (lapsilla, jotka hakevat vahvoja aistimuksia - vahvoja aistimuksia välttäville tämä ei toimi). Se voi auttaa raivokohtausten hillitsemiseen ja keskittymiseen, sillä hermosto tasapainottaa aistimuksia. Lasten joogan avulla voidaan harjoitella erilaisia asentoja ja liikkumista eri tavoin, esimerkiksi eläinliikkuminen on helppo tapa tähän. Tasapainopuomit ja tasapainokävelyt tukevat aistin kehittymistä. Jäätymisleikit, pyörällä ajaminen, keinuminen, liukumäkeä laskeminen ja ylöspäin kiipeäminen, syli hyppyyttely, trampoliinilla pomppiminen, lakanalla keinuttaminen tai lakanan kyydissä vetäminen, keskikehon ylittämisen harjoitukset ja leikit, pyöriminen, kieriminen, vahvat tömistelyt, nopea juokseminen paikalla, seinän, sohvan tai lastissa olevan ison rekka-auton työntäminen, keinutuolissa keinuminen, ison jumppapallon päällä istuminen, pomppupallolla pomppinen, soutaminen, mahalautailu, kärrynpyörät, hyppynaru hypyt, tunnelista kulkeminen. Perusliikuntamuotoja ja pysähtymistä voidaan harjoitella esimerkiksi laululeikin "Kävelen, kävelen, kävelen, stop" - avulla, johon liikemuotoja vaihdetaan esimerkiksi pyörimiseen, juoksemiseen, hyppäämiseen, kierimiseen. Tässäkin leikissä on hyvä huomioida suunnan vaihdot esimerkiksi pyörimisessä ja kierimisessä. Liikaa pyörimistä kannattaa välttää ja erityisesti samaan suuntaa pyörimistä.

Toimintoja valitessa pitää huomioida onko lapsella kysessää yli- vai alivirittyneisyys. Vestibulaaristen harjoitusten tekeminen voi rauhoittaa lasta ja kehittää hänen koordinaatiotaan. Lapsi, joka pelkää tasapainoaistimuksia voi kieltäytyä keinumisesta, kiipeilystä. Näiden lasten kanssa on hyvä lähteä liikkeelle liikkeistä, joissa he ovat maan tasalla ja liike aktivoi heidän pään liikuttamisen kuten esimerkiksi laululeikki ”Pää-olkapää-polvet, varpaat”. Ison jumppapallon päällä istumisessa tai trampoliinilla on tärkeää tukea näitä lapsia käsien avulla esimerkiksi pallon päällä tukemalla lantiosta. Tuki antaa turvaa ja paineen tunteen, mikä aktivoi hermostoa. 

Kaikessa toiminnassa pitää tarkkailla vaikutuksia. Aloitettaessa aistityöskentelyn tukeminen ensin on syytä tehdä lista kellonajoista ja ympäristöistä, milloin  lapsella on aistitiedon haasteita. Yksinkertaisesti kirjataan missä tilanteissa lapsi saa raivokohtauksen, ei jaksa olla paikalla tai koet lapsen käytöksen poikkeavana. Seuraavaksi tarkastele, missä tilanteissa voisit tukea lasta paremmin. Esimerkiksi lapsella on vaikeuksia pukemisessa, istuminen on vaikeaa yhteisissä kokoontumissa, saa raivokohtauksen, kun pitäisi siirtyä toiseen asiaan. Kolmannessa vaiheessa valitaan keino, jolla pyritään ennakoimaan haastavat tilanteet. Neljännessä tarkastellaan, oliko keino toimiva vai ei. Tässä vaiheessa voidaan kysyä myös lapselta – mikä toiminnassa oli mukavaa ja mikä ei.

Välineitä sensorisen integraation tukemiseen varhaiskasvatuksen arjessa on paljon. Apua toiminnan suunnitteluun kannattaa pyytää mahdollisuuksien mukaan toimintaterapeutilta, joka on aiheeseen perhetynyt, sillä heillä on vahvinta osaamista asiasta. Arjessa vestibulaarisen aistijärjestelmän eli tasapainon tukemiseen soveltuvat muun muassa leikkitunneli, keinut, tasapainovälineet, kiipeilyseinä, liukumäet, pomppupallot, isot jumppapallot, pallomeripallot, tasapainolaudat, isot pehmo kuutiot, lakanakeinut, ilmapallot, purkkijalat. Taktiiliseen eli tuntoaistien tukemiseen soveltuvat taikahiekka, oobleeg, sormivärit, puristeltavat sensorilelut, hiuspompulat, nystyrätyynyt, piippurassit, jumppakuminauhat, nystyräpallot, taktiiliharjat, isot maalipensselit ja -telat,  kynätuet, painopeitot. Kuuloaistin tukemiseen soveltuvat erilaiset soittimet, kuulopelit, kuulosuojaimet. Oraaliseen aistin harjoittamiseen sopivat purulelut, saippuakuplat puhaltamiseen, pillit, eri ruoka-aineet, purkka. Näköaistia voidaan stimuloida erivärisillä ledivaloilla, hohtavilla tikuilla, sensoripulloilla, tasapainoleluilla ja -puomilla, palapeleillä, saksiharjoituksilla, piippurasseilla, hakka- ja pikkunaulausleluilla, kalastuspeleillä. Aisteja voidaan tukea myös rauhoittumishuoneella, missä on esimerkiksi säkkituoli, muovailuvahaa, rauhoittavaa musiikkia, painopeittoja.

Lisää aisteista ja sensorisesta integraatiosta mm.:
Papunet
Sensorisen intergraation terapian yhdistys ry 
Aivoliitto 

- rohkein mielin aistien aallokkoon- 

Blogin löydät myös Facebookista  "Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa" 
sekä Instagramista  @varhaista.aikaa  

- Tervetuloa seuraamaan -