Huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö – miksi, miten, mitä

Miksi?

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet määrittää raamit huoltajien kanssa tehtävään yhteistyöhön. Varhaiskasvattajat eivät voi valita tekevätkö yhteistyötä huoltajien kanssa vai eivät. Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuriin kuuluu kasvattajien vuorovaikutus huoltajien kanssa.

Varhaiskasvattajien ja huoltajien välisen yhteistyön tarkoitus on luoda lapsen elämään jatkuvuutta ja turvallisuutta. Varhaiskasvatuksen tehtävä on edistää lasten kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä ja oppimista yhteistyössä huoltajien kanssa. Tämä tehtävä tarkoittaa sitä, että huoltajilla ja varhaiskasvatuksen ammattikasvattajilla on yhteinen kasvatustehtävä. Yhteistyön tavoitteena on huoltajien ja kasvattajien yhteinen sitoutuminen lapsen terveen ja turvallisen kasvun, kehityksen ja oppimisen edistämiseen. Säännöllisen yhteistyön tarkoituksena on muodostaa kasvatuksesta lapsen kannalta mielekäs kokonaisuus: muodostaa eri osapuolille jaettua ymmärrystä lapsesta ja hänen kasvatuksestaan.

Miten?

Huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö on vuorovaikutteista ja edellyttää varhaiskasvatuksen ammattilaisilta aloitteellisuutta ja aktiivisuutta. Tehtävässä yhteistyössä huomioidaan perheiden moninaisuus, lasten yksilölliset tarpeet sekä huoltajuuteen ja vanhemmuuteen liittyvät kysymykset. Tarvittaessa keskusteluissa käytetään tulkkia molemminpuolisen ymmärryksen saavuttamiseksi. Tieto- ja viestintäteknologiaa toimivat apuna huoltajien kanssa tehtävässä yhteistyössä.

Ammatillinen, avoin ja kunnioittava suhtautuminen monimuotoisiin perheisiin, heidän erilaisiin kieliin, kulttuureihin, katsomuksiin, perinteisiin sekä kasvatusnäkemyksiin luo edellytyksiä hyvälle kasvatusyhteistyölle. Kasvatuskumppanuuden kulmakiviksi nimettiin aikoinaan kuuleminen, kunnioitus, luottamus, dialogi. Nämä pätevät edelleen, vaikka puhutaankin huoltajien kanssa tehtävästä yhteistyöstä.

Huoltajien avoin, arvostava ja tasavertainen kohtaaminen ovat varhaiskasvatuksessa tärkeää, jotta voidaan luoda toimiva vuorovaikutuskolmio huoltajan, lapsen ja kasvattajien välille. Luottamuksen rakentaminen sekä tasa-arvoinen vuorovaikutus ja keskinäinen kunnioitus tukevat kasvatusyhteistyötä. Tämän vuorovaikutussuhteen luominen vaatii keskustelua huoltajien kanssa kasvatustyöhön liittyvistä arvoista, tavoitteista ja vastuista.

Varhaiskasvatuksen ammattilaisen kannalta olennaisia asioita toimivassa yhteistyössä ovat:

• kuunteleminen ja kuuleminen
• havainnointi
• avoimuus, luottamus, rehellisyys
• aktiivisuus, kiinnostus ja halu tehdä yhteistyötä
• yhteistyön tiedostaminen
• keskusteluyhteyden luominen
• yhteiset tavoitteet
• molemminpuolinen arvostus, kunnioitus, hyväksyntä, ymmärtäminen
• ajan antaminen yhteistyölle
• myönteinen ilmapiiri
• tunnetaidot, hienotunteisuus, sensitiivisyys ja empatia

Mitä?

Huoltajien kanssa tehtävällä yhteistyöllä voi olla erilaisia tehtäviä ja muotoja lapsen varhaiskasvatuksen aikana. Olennaista on, että lasten päivittäiset tapahtumat ja kokemukset jaetaan huoltajien kanssa. Kun lapsen päivästä kerrotaan, on kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään, mitä viestitään. Näiden viestien pitäisi sisältää vasun henkeä, tavoitteellista oppimista, kasvua, kehitystä ja hoivaa. Viesteistä pitäisi kuultaa lapsen ääni ja ottaa huomioon asioita, joita huoltajat haluavat kuulla. Jos viestit ovat päivittäin: ”Hyvä päivä. On syönyt, nukkunut ja käynyt vessassa” – kavennetaan varhaiskasvatuksen sisältöä todella paljon ja nämä viesti eivät edistä kuvaa varhaiskasvatuksesta suunnitelmallisena ja tavoitteellisena toimintana vaan antavat kuvaa, että varhaiskasvatusta voi toteuttaa kuka vaan ja siihen ei tarvita koulutusta eikä ohjaavia asiakirjoja. Vaikka huoltajat eivät haluaisi tietää muuta kuin asioita perustoiminnoista, on ammattilaisen tehtävä vasun velvoittamana kertoa muutakin. Huoltajan ja kasvattajien havainnot ja keskustelut lapsen päivästä luovat pohjan lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin turvaamiselle, mikä vuoksi viestien pitää olla monipuolisia ja erityisesti kannustavat ja lapsen kehitystä ja oppimista myönteisesti kuvaavat viestit ovat tärkeitä.

Säännöllisen, päivittäisen viestinnän lisäksi jokaiselle lapselle laaditaan yhteistyössä huoltajan kanssa lapsen varhaiskasvatussuunnitelma. Erityisesti yhteistyön merkitys huoltajien kanssa korostuu, kun suunnitellaan ja toteutetaan lasten kehityksen ja oppimisen tukea. Jotta lapsen tuen tavoitteet voidaan saavuttaa mahdollisimman hyvin, tarvitaan kaikkien osapuolien yhteistyötä. Yhteistyössä huoltajien kanssa voidaan sopia muun muassa, että lapsi siirtyy päiväkotiin säännölliseen varhaiskasvatukseen saadakseen tarvitsemaansa tukea. Lisäksi siirtymävaiheissa kuten lapsen aloittaessa varhaiskasvatuksessa, vaihtaessa ryhmää tai yksikkö sekä siirtyessä esiopetukseen tehdään huoltajan kanssa yhteistyötä lapsen edun mukaisesti voimassa olevien säädöksien mukaan.

Vasun tavoitteiden toteutumiseksi tarvitaan huoltajien kanssa tehtävää monipuolista yhteistyötä. Huoltajilta tarvitaan monipuolista tietoa muun muassa oppimisen alueiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Varhaiskasvattajat tarvitsevat tietoa esimerkiksi lapsen kielestä, kulttuurista ja katsomuksesta. Huoltajien erityisosaamisen käyttö varhaiskasvatuksen arjessa voi rikastuttaa oppimista. Vasu velvoittaa myös yhteistyön kautta innostamaan huoltajia liikkumaan ja liikuttamaan lapsia vapaa-ajalla erilaisissa tiloissa ja ulkona erilaisissa olosuhteissa. Huoltajille pitää mahdollistaa osallistuminen varhaiskasvatuksen toiminnan ja kasvatustyön tavoitteiden suunnitteluun ja kehittämiseen. Tehtävän yhteistyön kautta esimerkiksi vanhempainiltoja pitämällä voidaan tukea huoltajien keskinäistä vuorovaikutusta ja verkostoitumista, mikä voi puolestaan tukea kasvattajia heidän arjen työssä.

Yhteistyön kehittäminen

Varhaiskasvatus tarvitsee kehittyäkseen palautetta, joten sitä kuuluu kerätä huoltajilta. Palautteen kohteena voi olla myös tiedon saanti yhteistyön toteutumisesta.

Jos yhteistyö ei ole toiminut hyvin, voi olla hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään:

• Millaisin odotuksin yhteistyötä on tehty?
• Onko huoltajien odotukset selvitetty?
• Onko huoltajille kerrottu varhaiskasvatuksen odotukset yhteistyölle?
• Miten ammattilaiset ovat vuorovaikutuksessa huoltajan ja lapsen kanssa?
• Miten perheiden erilaiset lapsen kasvatukseen, hoitoon, huolenpitoon ja oppimiseen liittyvät arvot, asenteet, kysymykset, huolet ja tuen tarpeet tulkitaan?
• Kuinka huoltajien kasvatustehtävää, vanhemmuutta ja omaa lasta koskevaa asiantuntijuutta tuetaan?
• Mitä keskustelut sisältävät? Ovatko ne ratkaisu- vai ongelmakeskeisiä? Korostavatko ne dialogia vai kasvattajan asiantuntijuutta?
• Miten kasvattajan tai huoltajan asenteet ja arvot näkyvät yhteistyössä?

Usein yhteistyön haasteiksi ovat nousseet erilaiset odotukset ja jos perheellä on haasteita työn ja kodin yhteen sovittaminen sekä heillä on haasteita lastenkasvatuksessa, yhteistyö on koettu haastavammaksi. Toimivan yhteistyön pohjalta puolestaan on usein löydetty jokapäiväinen yhteistyö, keskustelut, tiedonkulku, vuorovaikutuksen avoimuus ja luottamus. Haasteita yhteistyöhön alkaa kertyä, kun on puutetta keskusteluissa ja tiedon kulussa ja koetaan, että lapsen yksilöllisiä tarpeita huomioidaan liian vähän.

Jos halutaan kehittää yhteistyötä, niin yhteistyön polku, omat arvot ja asenteet kannattaa tutkia ensin. Arjen kohtaamisissa voi miettiä: miten jakaa tietoa? Miten empaattisesti kohtaa toiset? Onko aitoa halua kuunnella ja ymmärtää toista. Tunnenko lapsen kokonaisvaltaisesti ja olenko havainnoinut häntä tänään? Yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa huoltajien kanssa lapsen pitää olla keskiössä vuorovaikutuksessa.

Miten yhteistyön polku kehittyy?

Yhteistyön polku

1. Huoltaja tai yksikkö ottaa yhteyttä varhaiskasvatuspolun aloittamisesta
2. Huoltaja osallistuu kasvattajan kanssa aloituskeskusteluun ja käy lapsen kanssa tutustumiskäynneillä
3. Lapsi aloittaa varhaiskasvatuksen – lapsen hyvä aloitus lämpimällä vastaanotolla ja pitkäjänteisellä työotteella
4. Päivittäiset kohtaamiset huoltajien kanssa
5. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatiminen
6. Lapsen mahdolliseen erityiseen tukeen vastaaminen
7. Yksikön toiminnan suunnitteluun, arviointiin ja kehittämiseen osallistuminen, osallisuuden mahdollistaminen
8. Huoltajien keskinäinen yhteistyö esimerkiksi vanhempainilloissa
9. Lapsen tavoitteellinen hoito, kasvatus ja opetus keskinäisessä yhteistyössä
10. Lapsen siirtyminen yksikön sisällä, toiseen yksikköön tai esiopetukseen

Oma vuorovaikutus

Omasta vuorovaikutuksesta toisten kanssa on hyvä lähteä kehittämään toimintaa: miten luon luottamuksellinen, kuulevan, kunnioittavan dialogin toiseen. Sen jälkeen voidaan tarkastella ulkoisia puitteita, kuten onko tietoa huoltajille saatavilla esimerkiksi eteisistä, lähetetäänkö viikko-ohjelmia tai miten hyvin pedagoginen dokumentointi on viestitty huoltajille. Jokaisella varhaiskasvattajalla on vastuu omasta vuorovaikutuksestaan ja johtajan tehtävä on tukea heitä hyvän vuorovaikutuksen ylläpitämisessä ja kehittämisessä.

Miten sinä toimin huoltajien kanssa tehtävässä yhteistyössä?

Blogia voit seurata myös Facebookissa.

Kun tiimin toiminta yskii

Aina tiimien toiminta ei suju vaikka tiimissä olisi tehty sopimuksia ja vaikka työssä pyrittäisiin toimimaan ammattimaisesti. Ihmiset ovat erilaisia ja jokaisen oma historia ja nykyinen elämäntilanne voivat vaikuttaa tiimin toimimiseen. Ihmisten oma elämänvaihe voi olla sellainen, että toisessa ihmisessä voi olla vaikea sietää jotain piirteitä. 

Piirteitä, jotka ärsyttävät muita ovat muun muassa:

1. Paljon puhuminen ja huono kuuntelu
2. Viimeisen sanan sanominen
3. Lupauksien pettäminen ja noudattamatta jättäminen
4. Kaiken kritisointi, jota ei ole itse keksinyt
5. Vallasta ja huomiosta kilpaileminen
6. Toisten aliarvioiminen
7. Klikkien muodostaminen
8. Toisista pahaa puhuminen selän takana

Omaa huonoa oloa voi olla helppo purkaa työssä omiin tiimiläisiin, vaikka he eivät sitä ansaitse. Kun toinen purkaa epäoikeudenmukaisesti huonoa oloaan sinuun, jokaisen pitäisi pystyä olemaan niin rohkea ja sanoa, että nyt seis - sinä käyttäydyt epäasiallisesti ja tiimiä ja mahdollisesti jopa koko työyhteisöä vahingoittaen. Rakentavaa palautetta pitää osata ja uskaltaa antaa, jotta työyhteisö ei väsy yksi kerrallaan. Palautetta pitää osata antaa ja ottaa vastaan. Pitää toki muistaa olla armollinen itselleen, mutta huonoa käytöstä ei pidä sallia. 

On helppo sanoa, että pitää olla rohkea, mutta entä jos puuttuu työkalut siihen. Omaa rohkeutta voi harjoittaa. Rohkeus on yksi vahvuus ja oletetusti sen pitäisi asua jokaisessa meissä. Jos se ei ole vahvin vahvuus on hyvä miettiä miten sitä voisi vahvistaa. Tässä muutamia työkaluja rohkeuden vahvistamiseen ja asioiden esille ottamiseen työyhteisössä. 

Työkalu 1: Kun joku asia ärsyttää

1. Ota asia heti puheeksi rauhallisesti ja ihmetellen kysyen: ”Ymmärsinkö oikein? ” ”Tarkoititko?” ”Voitko tarkentaa?” ”Mitä tarkoitit?”…
2. Epäkunnioittavan tai hyökkäävän käytöksen taustalla on yleensä valtapyrkimys – älä alistu loukkaavaan puheeseen, kritisointiin tai jatkuvaan keskeytykseen. Kyse on valtapelistä jota ei tiimissä pidä hyväksyä. Jos tilanne ei tiimissä parane asioita esille ottamalla, ota yhteys esimieheen. 
3. Mitä, miten ja milloin kysymykset auttavat usein. ”Kerro lisää. Mitä tilanteessa tarkalleen ottaen tapahtui?”
4. Negatiivisuudessa vellojat pilaavat muiden motivaatiota ja heikentävät suorituskykyä: puutu toimintaa jyrkästi – jos työ ei maistu ja yhteistyö on huono se pitää sanoa henkilölle ääneen – on reilua ottaa vastuu omasta elämästä ja vaihtaa tarvittaessa jopa alaa, jos työ ei tuo mielekkyyttä.
5. Vapaamatkustamista ei pidä sallia – silloin on käytävä keskustelu tiimin pelisäännöistä Onko niissä jotain, miksi yksilö vapaamatkustaa?
6. Hyvä tiimi ei juorua – vaatii uskallusta sanoa ”Tämä kuulostaa juoruilulta. Toivon ettet vahingoita enempää työyhteisöä ja lopetat nyt. Jos haluat puhua, viesti asiasi sille, jota se koskettaa” – tämä viestittää että sinä et halua olla mukana juorukerhossa vaan toimia ammatillisesti.

Työkalu 2: Kun mielesi kuohuu

1. Älä anna toiselle palautetta tunnekuohun vallassa
2. Käsittele asia vain sen kanssa jota asia koskee
3. Kuuntele ja pyri aitoon läsnäoloon vaikka se olisi haastavaa
4. Älä puolustele – kiitä asian esille tuomisesta
5. Käsittele asia työn kannalta
6. Selvitä toisen hyvä tarkoitus ja motiivi
7. Etsi asioita joista olette samaa mieltä
8. Tuo esille toivomuksia
9. Muuta ongelmat tavoitteeksi
10. Kertaa asiat, joista keskusteltiin yhteenvetoa tehden, kirjaa ylös sovitut asiat
11. Sovitaan, milloin asiaan palataan

Työkalu 3: Kun ongelma ilmenee

1. Sano: "Kerro lisää"
2. Selvitä kysymyksillä mitä tilanteessa tarkalleen ottaen tapahtui - mistä ongelma johtuu?
3. Mieti tai kysy toiselta miten olet selvinnyt tähän asti ongelman kanssa? Mikä on auttanut erityisesti?
4. Pohtikaa miten toivoisitte asian olevan jatkussa? Mikä olisi riittävän hyvä tilanne?
5. Miettikää milloin ongelmaa ei ilmene? Mitkä asiat ovat silloin eritavoin? Miten olet saanut tilanteen aikaan?
6. Miettikää mitä jatkossa kannattaisi tehdä? Millaisia ratkaisuja vaatii? Mikä on tärkein ja kiireellisin toimenpide? Kenen apua tarvitaan? Mitä sinä itse teet ensimmäseksi ja milloin?

 Työkalu 4: Kun asiat eivät toimi

1. Muutetaan toiminta ongelmista tavoitteiksi
2. Selvitetään ja vahvistetaan sitä mikä toimii
3. Keskitytään vahvuuksiin ja voimavaroihin
4. Edetään pienin askelin
5. Luodaan myönteistä ilmapiiriä, jossa luovuudelle ja huumorillekin on tilaa
6. Hyväksytään erilaiset vaihtoehdot ratkaisuille
7. Annetaan arvostusta ja kiitosta kaikille

Kaikkien haasteiden alla ja erityisesti niiden lisäksi on hyvä muistaa oman aseteen merkitys moneen asiaan. Hyvä tiimi koostuu hyvistä tiimiläisistä. Joten tarvitaan myös työkaluja positiivisuuden löytämiseen ja sen tunnistamiseen työssä. 

Työkalu 5: Positiivisen kasvattajan huoneentaulu 

1. Ole rehellinen ja avoin
2. Hoida tehtäväsi laadukkaasti
3. Ole luotettava
4. Ole reilu ja oikeudenmukainen
5. Täydennä muiden osaamista
6. Pidä huolta vuorovaikutustaidoistasi
7. Viljele positiviista asennetta
8. Sitoudu tiimin toimintaan
9. Ole esimerkki
10. Ratkaise ristiriitoja rakentavast
11. Tue tiimiäsi

Tervetuloa lukemaan blogia myös Facebookiin.