Oppimisympäristöjen kehittäminen

Varhaiskasvatussuunnitelman mukaan varhaiskasvatuksessa tavoitteena on varmistaa kehittävä, oppimista edistävä, terveellinen ja turvallinen oppimisympäristö. Varhaiskasvatuksen oppimisympäristökäsite sisältää fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ulottuvuuden. Oppimisympäristöillä tarkoitetaan varhaiskasvatuksessa tiloja, paikkoja, yhteisöjä, käytäntöjä, välineitä ja tarvikkeita, jotka tukevat lasten kehitystä, oppimista ja vuorovaikutusta.

Kehitettäessä oppimisympäristöjä on hyvä pysähtyä myös arvottamaan, mitä pitää kehittää ensin. Jos yhteisö ja sen käytänteet eivät ole kunnossa, on huono kehittää pedagogiikkaa ja välineet jäävät materiaalisiksi sivuseikoiksi. Ensin pitää tarkastella, millaisessa yhteisössä tehdään töitä. Millainen on kasvattajien välinen työyhteisö ja sen ilmapiiri? Miten kasvattajat kohtaavat lapset ja miten heidän kanssaan tehdään töitä? Miten lapset toimivat keskenään? Oppimisympäristöjä kehittämisessä pitää lähteä perustan luomisesta, psyykkisesti turvallisesta ympäristöstä, jossa kaikilla osapuolilla on hyvä olla, jotta voidaan saavuttaa lapsille asetettuja tavoitteita ja tukea lasten terveen itsetunnon sekä sosiaalisten että oppimisen taitojen kehittymistä. Jos työyhteisön ilmapiiri on turvallinen, voidaan keskittyä seuraavaksi pedagogiikan kehittämiseen ja tämän jälkeen välineisiin ja tarvikkeisiin. Ergonomiaan, ekologisuuteen, viihtyisyyteen, esteettömyyteen, tilojen valaistukseen, akustiikkaan, sisäilman laatuun ja siisteyteen jokainen voi vaikuttaa viestimällä epäkohdista eteenpäin organisaation määrittämällä tavalla (esimies, huoltohenkilöt…) ja itse toimimalla niin, että ottaa ne huomioon omassa toiminnassaan.

Kaikkia eri tasoisia oppimisympäristöjä voidaan suunnitella lasten kanssa. Yhteisesti sovitut säännöt ja toimintatavat auttavat luomaan ilmapiiriltään turvallisen, muita kunnioittavan ja yhteisvastuullisen oppimisympäristön, jossa erilaisten tunteiden näyttäminen on sallittua. Lasten kanssa voidaan suunnitella toiminnan pedagogisia sisältöjä ja sitä, missä asioita toteutetaan. Lasten kanssa voidaan pohtia, miten fyysisiä tiloja voidaan muokata, mikä heille on niissä tärkeää. Mitä he esimerkiksi haluaisivat kotileikissä olevan? Voidaan myös pysähtyä esimerkiksi mediakasvatuksen keinoin kuten kuvaamalla selvittämään, miltä tilat näyttäytyvät lasten silmin ja näin voidaan saada arvokasta tietoa fyysisten ja myös psyykkisten oppimisympäristöjen muokkaamiseen. Lapsia voi pyytää esimerkiksi kuvaamaan lempipaikkaansa ryhmässä tai pelottavinta paikkaa. Heiltä voidaan kysyä, mitä he näkevät, kun avataan askartelu- tai pelikaappi. Suunniteltaessa yhdessä lasten kanssa on vahvalle pedagogiselle näkemykselle myös paikkansa, jotta osataan pohtia asioita monesta eri näkökulmasta ja mahdollistetaan laaja-alaisen osaamisen kehittyminen. On pidettävä kirkkaana mielessä,  että lasten hyvinvointi ja oppimisen tukeminen on ensisijaisia asioita oppimisympäristöjen kehittämisessä.

Eräässä varhaiskasvatusyksikössä oppimisympäristöjä lähdettiin kehittämään seuraavasti:
Yhteisön kehittäminen
Pohdittiin työyhteisöä ja sen käytänteitä. Mietittiin yhteisön vahvuuksia ja heikkouksia. Mietittiin, mitä kukin kasvattaja tuo mukaan tulleessaan töihin? Mitä se vaikuttaa työyhteisöön? Mitä kukin voisi itsessään vielä kehittää? Asetettiin positiivisuus-haaste: Jokainen vuorollaan kehittää jonkin pienen jutun, jolla kohennetaan työyhteisön positiivista me-henkeä ja työilmapiiriä kuten salaiset positiiviset viestit yllättäviin paikkoihin post-it -lapuilla.

Pedagogiikan kehittäminen

Pysähdyttiin miettimään, mitä voisi pedagogisesti vielä parantaa työyhteisössä. Olisiko jotain yhteistyön paikkoja? Onko joku pedagoginen osa-alue jäänyt vähemmälle? Miltä näyttää ulkopedagogiikka? Miltä näyttää toiminnan painopisteet? Jokainen kasvattaja kirjasi yhden pedagogisesti kehitettävän asian jonka pystyy tekemään. Nämä kirjattiin ylös ja määritettiin seuranta ja arviointipäivä toteutumisen tarkasteluun. 

Tilan kehittäminen
Mitä kaikkia tiloja ja paikkoja käytetään oppimisympäristöinä? Onko käytetyssä kiinteistössä jotain, mitä voidaan itse parantaa? Onko jotain mihin tarvitaan ammattilaisten apua? Sovittiin että jokainen ensitöikseen tarkistaa tilansa. Mikä on kiireellisinä korjattavaa? Kuka voi sen tehdä ja miten. Siivoustalkoot päätettiin.

Välineiden kehittäminen
Mitä lapset haluavat tiloissa olevan? Onko leikkivälineet heidän mielestään ajan tasalla? Mitkä ovat lasten lempileikkejä ja mitä näissä leikeissä pitäisi olla? Onko jotain paikkoja, joihin lapset haluaisivat tutustua? Mitä lapset haluaisivat oppia varhaiskasvatuksessa?

Välineiden kehittäminen ja siitä kootut lasten ajatuksen oppimisympäristön kehittämisestä olivat nopein näkyvä muutos, joka yhdistyi tilojen tarkasteluun myös. Lasten kanssa tehdyn kartoituksen jälkeen tultiin yhdessä siihen tulokseen, että leikkejä pitää monipuolistaa muun muassa lisäämällä leikkeihin oikeita esineitä arjesta. Tämä tarkoitti hankintalistalla sitä, että siihen kirjattiin muun muassa oikeita tuttipulloja ja minivaippoja kotileikkiin. Yksikön vanhat toimimattomat puhelimet annettiin myös ryhmien käyttöön. Huoltajia olisi toki voinut osallistaa tavaroiden hankintaan, mutta mielessä piti pitää yksikön hygienia säännöt, joiden mukaan yksikköön ei tuoda kodeista mitään, jotta ei lisätä sisäilmaongelmia vahingossa. Hankintalistalle lisättiin myös paljon elintarvikkeita ja tutkimiseen tarvittavia välineitä, koska huomattiin, että yksiköstä puuttui lapsia kiinnostavat, tutkimiseen kannustavat elementit. Näiden hankintojen kautta muodostettiin erilaisia tutkimuslaatikoita, joiden sisältöjä voi täydentää pitkin matkaa lasten mielenkiinnon ja ihmettelyjen kautta. Toki osa elintarvike hankinnoista säilyy hyvänä vain hetken. 

Tutkimuslaatikko 1 – elintarvike-tutkimuksia

muovimukeja, suljettavia muovipusseja (minigrip), maalarinteippiä, vanua, vanupuikkoja, suodatinpusseja, suppilo, mitta-astioita, piippurasseja, ilmapalloja, jääpalamuotteja /-pusseja, , muovipulloja, kelmua, foliota

tiskiainetta, partavaahtoa

suojalaseja, pipettejä

elintarvikevärejä, suolaa, sokeria, ruokaöljyä, sitruunamehua, soodaa, teepusseja, maissitärkkelystä, etikka, perunajauhoa, kaakaojauhoa, maitoa, appelisiinmehu, coca-cola, kanamunat

Tutkimuslaatikko 2 – salapoliisitarvikkeita

suojalasit, magneetteja, suurennuslaseja, pipetti, meikkisivellin, pinsetit, pieniä peilejä, peruna- ja kaakaojauhetta

sormenjälkilomakkeita

laminoituja rosvoja – piiloleikkejä yms. varten

leikkipoliisin virkamerkkejä

Tutkimuslaatikko 3 – kasvatuslaatikko

talouspaperia, multaa ja erilaisia siemeniä

muovirasioita

tutkimuslomakkeita

On hyvä muistaa ja myöntää, että oppimisympäristöjen kehittäminen ei ole helppoa ja se vaatii useamman kasvattajan yksiköissä paljon tietoista työtä, kehittämistä ja suunnitelmallista arviointia. Jokaisen panoksella on merkitystä!

Blogin tekstit löydät myös Facebookista!