Varhaiskasvatus on suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatusta, opetusta ja hoitoa. Jotta suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus voi toteutua, pitää olla tavoitteellisia suunnitelmia. Tässä auttaa tavoitteiden ja suunnitelmien kirjaaminen ja aikatauluttaminen. Koska varhaiskasvatuksen pedagogiikka on kokonaisvaltaista, sitä voi olla haastavaa tarkastella, jos mitään ei ole kirjattuna ylös. Mikä voisi auttaa tässä?
Asioiden kirjaaminen on ensimmäinen lähtökohta, mutta mitä ja mihin kirjataan. Miksi kirjataan -kysymyksen vastaus nousee suoraan valtakunnallisesta vasusta:Pedagoginen dokumentointi on keskeinen työmenetelmä varhaiskasvatuksessa. Pedagogiseksi dokumentin puolestaan tekee se, että sitä käytetään toiminnan suunnittelun ja arvioinnin tukena ja apuna. Arvioinnin puolestaan pitää olla suunnitelmallista ja säännöllistä.
Ratkaistavaksi jää mitä kirjataan ja mihin kirjataan? Jos pohtii mitä kirjataan, niin ainakin on syytä harjoitella aikatauluttamaan asioita, jotta ne eivät yllätä normitetussa varhaiskasvatuksessa. On hyvä siis kirjata järjestelmällisesti ylös tulevat tärkeät päivät, tehtävät, aikataulut tehtäville sekä määräpäivät niiden hoitamiseen. Tärkeitä päivämääriä nousee mahdollisesti järjestäjätahon tai yksiköiden omista vasuista tai toimintasuunnitelmista sekä yhteisesti sovituista päivistä. Tärkeät päivämäärät liittyvät myös lapsiin, on syntymäpäiviä, joita pitää huomioida mahdollisesti ainakin yhteistyökumppaneiden näkökulmasta, jos esimerkiksi kirjataan havaintoja lapsesta vuositarkastuksiin neuvolaan. Lasten vasut ja niiden arviointi on hyvä kirjata ylös, milloin on pidetty ja milloin pitää arvioida. Kalenteripäivämääriä voivat tuottaa myös erilaiset yhteistyötahot, verkostosvasut ja -palaverit tai siirtopalaverit. Huoltajien osallisuuteen liittyviä asioita voi myös löytyä kalenterista, lähtien liikkeelle vanhempainilloista ja erilaisista juhlista ja tapahtumista joita on ajateltu viettää yhdessä huoltajien kanssa. Myös arviointi pitäisi olla kalentoroitu, jotta se on suunnitelmallista ja säännöllistä.
Mihin asioita olisi sitten hyvä kirjata? Moni käyttää kalentereita. Käyttömuotoja kalentereille voi olla monia esimerkiksi ryhmän kalenteri, pienryhmän kalenteri ja henkilökohtaiset kalenterit. Kalentereiden lisäksi voi olla monia eri viesti- ja havainnointivihkoja sekä erilaisia lomakkeita, joita säilytetetään eri tavoin.
Dokumentteja yksiköissä usein riittää. Miten niistä saisi pedagogisia? Miten ne saisi nidottua yhteen paikkaan? Miten saisi ne jotenkin järkevään muotoon, että aikataulut pitäisivät, asiat tulisivat tehtyä ja ei tuntuisi ainaiselta kiireeltä? Tässä on ajatuksia, joista on lähtenyt ajatus etsiä jotain toisenlaista tapaa dokumentointiin. Bullet journal ”bujo”, on Ryder Carroll:n kehittämä eräänlainen kalenterin, tehtävälistojen ja päiväkirjan yhdistelmä. Bullet journalin yksi taustalla oleva ajatus on, että kun päässä pyörivät asiat kirjataan järjestelmällisesti ylös, ne eivät enää stressaa ja kuormita ajatuksia ja mieli pysyy vapaampana.
Yksinkertaisimmillaan ”bujon” tekemiseen ei tarvita kuin kynä ja vihko, johon asioita kirjataan. ”Bujosta” voi tehdä kuinka hienon vaan ja sen voi toteuttaa ihan omista tarpeistaan käsin, toki ”bujoilua” varten on kehitetty omia vihkojakin kuten Leuchtturm 1917 -vihko, jos haluaa jotain hieman valmiimpaa, josta lähteä liikkeelle.
Mitä ”bujoon” sitten kirjataan ja miksi siitä voisi olla hyötyä varhaiskasvatuksessa? Olennaista ”bujossa” on, että siinä on sisällysluettelo ja sivunnumerot joka sivulla, jotta asiat löydetään, kun niitä etsitään, toki vaatii sen, että asiat kirjataan sisällysluetteloon. Sitten ”bujoon” kuuluu kalenteriosiot, jotka kulkevat vuodesta, kuukauteen, viikkoihin ja päiviin, isosta pieneen. Kalenterin alkuun on hyvä luoda tulevaisuusloki, joka kuvaa vuoden tapahtumat. Tähän on hyvä kirjata kaikki tiedossa olevat asiat lyhyesti, jotta siitä saadaan yleissilmäys vuodelle. Tulevaisuuslokista siirretään asioista kuukausinäkymiin, sieltä viikko- ja lopulta päivänäkymiin. ”Bujoon” voi tehdä itselleen tehtävälistoja ja tavoitteita ja lisätä sellaisia asioita, jotka ovat itselle tärkeitä. ”Bujon” parhaat puolet ovat siinä, että sitä voi muokata oman näköisekseen. Se voi olla kalenteri, havaintovihko, ideavihko, muistettavien tehtävien kirjauspaikka, ihan se, mille on tarvetta.
”Bujon” muokattavuus on se tekijä, miksi siitä voisi olla hyötyä varhaiskasvatuksessa. Kaikki liput ja laput, havainnoinnit ja päivämäärät voitaisiin kasata yksiin kansiin. Toki ”bujoa” voi jokainen ryhmän aikuinen tehdä itselleen ja lisätä omaan ”bujoon” yhteiset materiaalit. "Bujoon" asiat periaatteessa kirjataan lyhyesti, joten asiakasrekisteriä siitä ei ole tarkoitus tehdä. Mikäli haluaa kirjata havaintoja ylös lapsista, eikä halua tietojen leviävän, voi lapset koodata, jolloin nimiä ei mainita havainnoissa, vaan lapsikoodit. Koodilista toki pitää olla sellainen, että kirjaaja itse tietää omat koodinsa.
Miltä varhaiskasvatuksen "bujon" sivut voisivat näyttää tai mitä ne voisivat sisältää. Tulevaisuus lokiin, vuosinäkymään olisi hyvä kirjata ennakoinnin ja aikataulutuksen näkökulmasta esimerkiksi lasten syntymäpäivät ja niihiin mahdollisesti liittyvät tehtävät kuten neuvola-lomakkeiden täyttämiset, vasu ajat ja vasun arviointiajat. Lapsiin liittyviä asioita ovat myös verkosto- ja siirtopalaverit. Jotta säännöllistä arviointia myös voidaan tehdä, pitää sekin kalenteroida tulevaisuuslokiin mahdollisimman pitkälle.
Kuukausisuunnitteluun voi käyttää monenlaisia pohjia. Yksi tapa on koota viikkonäkymät esille ja kirjata koko kuukauden tiedossa olevat tapahtuman esille ja kirjata niiden alle toiminnalle asetettuja tavoitteita, niihin liittyviä oppimisen alueita sekä lasten osallisuus kuukauden aikana.
Kuukausi ja viikkosuunnittelun apuna on hyvä käyttää myös yleistä toiminnan suunnittelun pohjaa, johon kirjataan lapsilta ja huoltajilta nousseita toiveita, lasten mielenkiinnon kohteita, sekä toiminnan tavoitteet. Näiden pohjalta voidaan miettiä totetusta eli toimintaa ja lopuksi kirjata arviointi asiaan.
Järjestelmällisyys joskus auttaa kaaoksessa. Se vain vaatii alkuun laittamista ja kaaoksen purkamista sekä tahtotilaa. Uusi vasu ja kaikki varhaiskasvatukseen viime aikoina kohdistuneet muutokset ovat osalle kasvattajista luoneet kaaosta: kokemuksen siitä, että ei enää osaa tehdä työtään. "Bujo" voisi olla yksi keino saada kasvattajat näkemään omaa osaamistaan. Se voisi olla yksi keino aikatauluttaa omaa tekemistä ja saadaa työaika paremmin haltuun. Kokeilu maksaa vaivan yrittää ja ehkä vihkon ja kynän hinnan, ei oikeastaan enempää. Uskallatko kokeilla? Vai oletko jo aloittanut "bujon" käytön työvälineenä varhaiskasvatuksessa?
Seuraamalla blogia Facebookissa ja liittymällä materiaalipankkiin saat aina ajantasaista tietoa uusimmista kirjoituksista ja materiaalilisäyksistä.
