Blogin otsikko Varhaista aikaa viittaa aikaan ennen
kouluikää ja oikeastaan aikaan ennen esiopetusta, sillä esiopetus irrotettiin omalla
tavallaan varhaiskasvatuksesta vuonna 2015, kun se muuttui pakolliseksi.
Onko varhainen aika sitten varhaiskasvatusaikaa? Tämä on
kysymys, jota lapsiperheissä joudutaan miettimään? Kotihoito ja päiväkotihoito
asetetaan usein vastakkain. Tarvitseeko lapsen osallistua hoitoon kodin
ulkopuolella vai osaisivatko vanhemmat itse hoitaa lapsensa yhtä hyvin kuin
ammattilaiset kodin ulkopuolella? Tämä on yksilöllinen ja perhekohtainen
kysymys, joka jokaisen perheen täytyy ratkaista itse. Vielä mikään instituutio ei ole
määrittänyt, että kaikkien varhaiskasvatusikäisten pitäisi osallistua
ammattilaisten toteuttamaan varhaiskasvatukseen kodin ulkopuolella. Ajatuksia
maksuttomasta, kaikkia koskevasta varhaiskasvatuksesta on kuitenkin heitelty jo
jonkin aikaa ilmaan. Viimeisimpänä ajatuksia
on esitetty varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekarttassa vuosille 2017–2030 (http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/80221).
Vaihtoehtoja kodin ulkopuoliselle varhaiskasvatukselle on olemassa
kuitenkin useita, ei vain päiväkotihoitoa. Eri kunnissa on eri laajuuksin
tarjolla päiväkotihoitoa, perhepäivähoitoa sekä erilaisia avoimen
varhaiskasvatuksen muotoja kuten kerhoja. Kunnallisten toimijoiden lisäksi on
yksityisiä ja kolmannen sektorin toimijoita. Monilla seurakunnilla on pitkään
tehtyä lasten kerhotoimintaa. Näitä kaikkia varhaiskasvatusmuotoja velvoittavat
varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 1.8.2017 alkaen (http://www.oph.fi/download/179349_varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2016.pdf).
Tavoitteellista ja suunnitelmallista kasvatusta on täten monipuolisesti tarjolla
ja toiminnan laatua ja toteutumista arvioidaan jatkossa.
Miksi päiväkotitoiminta ja kodin kasvatus asetetaan sitten vastakkain?
Miksi niitä arvo-kilpailutetaan keskenään? Selityksiä on varmasti monia.
Katsaus historiaan antaa yhden näkökulman. Nykyisten päiväkotien historian
alkumetreillä teollistuvassa yhteiskunnassa lapset tarvitsivat suojaa ja turvaa,
kun vanhemmat olivat töissä. -70-luvulla säädettiin päivähoitolaista, jonka
kaiku antaa tänäkin päivänä ymmärtää että varhaiskasvatus olisi
työllisyyspoliittinen toimi, jolla vanhemmat saadaan töihin. 2010-luvulla
kuitenkin puhutaan varhaiskasvatuksesta, jonka tehtävä ei ole toimia vain
työvoimapoliittisena elimenä, vaan olla myös muun muassa tasa-arvon,
tasavertaisuuden, sosio-ekonomisten erojen tasoittaja sekä koulutuspoliittinen elin.
Arkikeskusteluista käy hyvin ilmi, että varhaiskasvatuksella ei vielä ole
yhteiskunnassamme vakiintunutta, arvostettua statusta tai yhteistä ymmärrystä
asiasta. Toisaalta myös kotiäiteys tai –isyys ei ole suuressa yhteiskunnallisessa
arvostuksessa. Tässä taistelua siis käydään kahden ei-arvostetun asetelman
välillä. En tiedä voiko kumpikaan voittaa, mutta molempia voi ja pitää arvostaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Kaikki kommentit tarkistetaan.