Leikinvalintataulut

 

 

Varhaiskasvatuslain mukaan varhaiskasvatuksen tehtävänä on toteuttaa lapsen leikkiin, liikkumiseen, taiteisiin ja kulttuuriperintöön perustuvaa monipuolista pedagogista toimintaa ja mahdollistaa myönteiset oppimiskokemukset. Nämä kaikki on mahdollista yhdistää toiminnassa, mutta se vaatii pedagogista katsetta ja ymmärrystä työhön. Se vaatii toiminnan havainnointia, arviointia ja kehittämistä.Eriyisesti se vaatii katsee kiinnittämistä leikkiin, leikillisyyteen, leikkikulttuuriin, jota arjessa luodaan tietoisesti ja tiedostamattomasti.

Jos tarkastellaan leikkiä varhaiskasvatuksessa, sieltä nousee paljon traditioita, menetelmiä, totuttuja ja opittuja tapoja, joita ei välttämättä arjessa sen paremmin tarkastella tai pohdita vaan niitä käytetään osana arkea ja ne luovat osaltaan tietynlaista toimintakulttuuria. Yksi leikkiin liitetty menetelmä on leikinvalintataulut. Tästä menetelmästä tai työvälineestä voidaan käyttää eri nimityksiä kuten leikkitaulu, aktiivisen oppimisen taulu, leikkipaikkataulu ja leikkikartta. Tällä menetelmällä on juuria ainakin high scope -pedagogiikkaan, eli menetelmä ei ole tuulesta temmattu, mutta leikkitaulujen käytöllä on sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia lasten hyvinvointiin, jotka pitää tiedostaa. 

 

Leikin valinta ja osallisuus

Yksinkertaistettuna leikinvalintataulussa on näkyvillä leikit, jotka ovat valittavissa ja lapsi valitsee niistä, mitä haluaa leikkiä tai valittavana voi olla tila, mihin lapsi menee leikkimään. Tauluissa voi olla henkilöstön määrittämiä rajoitteita, kuten montako leikkijää mihinkin leikkiin mahtuu. Leikinvalintataulut voivat helpottaa leikin valitsemista, mutta myös rajoittaa valintoja, leikin mahdollisuuksia sekä leikkijöiden välistä toimintaa. Lisäksi tietty leikki saa olla vain tietyssä paikassa tai leikkiä ei saa vaihtaa, se rajoittaa toimintaa ja vaikuttaa toimintakulttuuriin ja lasten olemiseen sekä tekemiseen. Rajoituksia ja toimintasääntöjä on hyvä pohtia siitä näkökulmasta mitä ne mahdollistavat, mitä ne estävät ja kenen näkökulmasta niitä asetetaan. Leikinvalintataulun käytössä pitää tiedostaa sen vaikutukset ja olla valmis muuttamaan toimintaan, mikäli se ei tue kaikkien lasten hyvinvointia ja osallisuutta. On hyvä pitää mielessä, että leikinvalintataulun käyttämiseen liittyy toimintatapoja, sääntöjä, raameja. 

 

Leikinvalintataulun käyttämisen ei tulisi johtaa siihen, että lapset vain keskenään valitsevat leikkejä ja aikuinen jättäytyy taka-alalle. Lapset tarvitsevat tukea vuorovaikutukseen, empatian harjoitteluun, toisten huomioon ottamiseen, valintojen tekemiseen, neuvotteluun ja ihan leikkimiseen. Osallisuus ei siis yksistään toteudu lasten valinnoissa leikkitaululla, vaan se vaatii aikuisen tukea, jotta kaikkien osallisuutta tässä valintatilanteessa pystytään tukemaan. Osallisuus ei ole vain sitä, että lapsi saa päättää ja valita haluamansa leikin. Se on poliittista osallisuutta, mikä voi huonoimmassa tapauksessa polkea alleen sosiaalista osallisuutta, jos leikin valinta on epätasavertaista ryhmässä lasten kesken. Lasten keskinäistä syrjintää tapahtuu eniten silloin, kun aikuinen ei ole läsnä ja tukemassa erilaisten lasten vuorovaikutusta. Monipuoliset valinnatkaan eivät takaa sitä, että lapset osaisivat keskenään neuvotella kenen kanssa leikitään, miten leikki aloitetaan ja mitä leikkiä leikitään yhdessä. Aikuista siis tarvitaan tähän prosessiin aktiivisesti mukaan. On hyvä myös havainnoida sitä kuka saa valita leikin ensin ja mahtuvatko kaikki lapset niihin leikkeihin, joihin aidosti haluavat, saavatko kaikkia leikkiä kaikissa tiloissa tai kaikilla välineillä. Ketään ei saisi pedagogisilla valinnoilla alistaa tai sulkea ulkopuolella ja tästä on aikuiselle vastuu. 

 

Leikin valinta ja toiminnan sisällöt

Oppimisympäristöjen on tarkoitus tarjota lapsille vaihtoehtoja mieluisaan tekemiseen, monipuoliseen ja vauhdikkaaseen liikkumiseen, leikkeihin ja peleihin sekä rauhalliseen oleiluun ja lepoon. Tarkastelemalla leikkiympäristöjä ja leikkivälineitä on hyvä pysähtyä pohtimaan kuinka monipuolisia ne ovat erityisesti, jos tarkastellaan niitä suhteessa oppimisen alueisiin. Ryhmistä voi löytyä autoleikki, kotileikki, nukkeleikkejä, poneja, rakentelusarjoja ja erilaisia ”pöytähommia” kuten väritystehtäviä. Mitä nämä valinnat kertovat meille? Voisiko valinnat olla monipuolisempia ja selkeämmin yhdistettyjä oppimisen alueisiin ja tukea näin vasun monipuolista toteutumista? Onko meidän leikkiajatuksemme jotenkin uriin juuttunutta ja ajatus leikkitauluistakin liittyy lasten omaehtoiseen leikkiin ja valintoihin, tilanteisiin, joissa aikuinen voi hengähtää ja unohtaa vasun? Entäpä, jos leikkitaulut muodostettaisiin oppimisen alueiden ympärille ja kiinnitettäisiin tietoisemmin lapsia monipuoliseen tekemiseen, tuettuun, ohjattuun sekä omaehtoiseen. 

 

Miltä näyttäisi leikinvalintataulu, jos se pohjautuisi oppimisen alueista kasvan, liikun, kehityn – alueeseen? Voisiko siellä on liikuntaleikkejä sisällä ja ulkona, ehkä lapset keksisivät jonkun liikuntaradan ja leikistä tulee jokin liikunnallinen ”teemapuisto”? Siellä voisi olla terveyteen liittyviä leikkejä kuten lääkäri- ja neuvolaleikit tai erilaisia ravintola- ja kokkausleikkejä. Näin teemoiteltuina leikkejä voisi myös kierrättää ryhmistä toiseen ainakin päiväkodeissa.

Sen sijaan, että keskitytään yhteen oppimisen alueeseen leikkitauluissa voidaan yhtä hyvin yhdistellä leikkitaulun valintoja siten, että lasten kanssa valitaan oppimisen alueille löydetyistä leikeistä jokaiselta alueeelta esimerkiksi yksi valinta leikkitauluun, jolloin oppimisen alueet ovat myös leikkitaululla monipuolisesti edustettuna. Leikinvalintataululla voisi silloin vaikkapa olla liikuntaleikki (kasvan, liikun kehityn), saunaleikki (minä ja meidän yhteisömme), ateljee (ilmaisun monet muodot), robotit (tutkin, toimin, yhteisössämme) ja kirjasto (kielten rikas maailma). Olennaista on, että tehdään tietoisia pedagogisia valintoja leikinvalintataulun sisältöihin huomioiden niissä myös lasten mielenkiinnon kohteiden lisäksi monipuolisesti oppimisen alueita.

 

Pedagogisten valintojen merkitys

Leikinvalintatalujen käyttö ei ole yksiselitteistä ja niihin liittyvät pedagogiset valinnat on hyvä aukipuhua tiimeissä, jotta jokainen ymmärtää valitun menetelmän tarkoituksen ja vaikutukset toimintaan ja lapsiin. Taulut eivät saa johtaa siihen, että lapset keskenään valitsevat, ulossulkevat ja toimivat keskenään tauluilla, koska pystyvät siihen. Aikuiset eivät saa sulkea itseään ulos lasten leikeistä tai tehdä itsestään vain kiertäviä leikin päältä tarkistajia "täällä sujuu leikit - ovi kiinni - ja seuraavaa paikkaa tarkistamaan". Kun lapset ilmoittavat varhaiskasvatuksessa aikuiselle, että tänne ei saa tulla, tulisi kellojen soi: Miksi aikuinen ei ole tervetullut tilaan? Mitä pedagogista tapahtuu tilassa, johon aikuinen ei ole tervetullut ja mitä pedagogista tästä toteutuneesta toiminnasta aikuinen pystyy kertomaan lasten huoltajille? Voisiko siis leikinvalintataulutkin rakentaa siten, että niihin kuuluvat myös aikuiset automaattisesti mukaan: tilassa x on aikuinen a ja tilassa y on aikuinen b ja siellä ovat leikit ä ja ö?

Leikinvalintataulut ovat aikuisten rakentamia toimintamalleja, joten niiden tulisi olla myös pedagogisesti ja monipuolisesti mietittyjä. Joskus odotetaan, että kaikki lapset osaavat valita, mikä heistä on mukavaa juuri nyt ja tauluihin valitaan aikuisten puolelta näin satunnaisesti asioita, jotka koetaan lapsia kiinnostavan, koska he valitsevat leikkejä tai kertovat niiden olevan kivoja. Joskus lasten voi olla vaikea valita myös leikkiä tai tekemistä, koska heillä ei ole kokemuksia erilaisista asioista ja tähän he tarvitsevat aikuisten rikastuttavaa roolia. Leikit, joita tauluun valitaan, tulisi olla lapsia innostavia, mutta aikuisen rooli on myös innostaa ja tukea innostusta, myös etsiä uusia virikkeitä, tuoda vasu eläväksi arkeen sekä olla mukana lasten leikin valinnassa ja leikeissä.

 

Teksti: Outi Moilanen

Kuvat: Varhaista aikaa, Papunet

 

Lähteitä:

Kangas, J. Vlasov, E. Fonsén & J. Heikka (toim.), Osallisuuden pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa 2-suunnittelu, toteuttaminen ja kehittäminen. 2018. Tampere: Suomen varhaiskasvatus ry.

Roos, P. (2015). Lasten kerrontaa päiväkotiarjesta.Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto.

Roos, P., Nätynki, H. Javanainen, P. Koivisto, M. Anttinen, P. Varttinen & K. Rintakorpi (toim.). 2016.

Mitä kuuluu? Lapsen kertomukset ja osallisuus päiväkotiarjessa.

 

Blogin löydät myös Instagramista ja Facebookista

**************************************

Facebookissa:Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen Aikaa + materiaalipankki

Instagramissa: @varhaista.aikaa 

**************************************