Pääsiäispuuhia

Pääsiäisen lähestyessä toimintaa voi teemoittaa myös pääsiäisen tai kevään mukaan. Yksittäisten askartelujen sijaan olisi hyvä nähdä kokonaisuuksia ja miettiä toimintaa laajemmin. Yksittäiset askartelut voidaan liittää usein isompiin kokonaisuuksiin, leikkeihin ja erityisesti lasten taitojen kehittämiseen laaja-alaisesti eri oppimisen alueet huomioiden.

Pääsiäistipuista voi tulla perinteisiä pääsiäistipuja tai kevätlintuja tai joskus jopa alkuperäinen ajatus tipusta saattaa lopputuloksena olla lapsen ajatuksessa vaikka monsteri. Itse lopputulos ei olekaan olennaisin asia, vaan prosessi ja taitojen harjaantuminen prosessin aikana. Monesti prosessissa myös luovuus alkaa lapsissa kukkia ja sitä on hyvä turvallisissa rajoissa myös vahvistaa.

Korkki-tiput
Tarvikkeet:
viinipullon korkkeja (tai muita vastaavia)
piippurasseja (3 kpl /tipu)
askartelusilmiä (tai paperi ja kyniä, joilla silmät askarrellaan)
paperia / pahvia
liimaa
höyheniä


Ohje: piippurasseista taitellaan tipun siivet (2 x) ja pyöritetään loppu piippurassi korkin ympärille. Kolmas piippurassi paksuntaa tipun vartaloa ja vahvistaa siipien pysymistä paikalla. Silmät liimataan sopivalle paikalle. Nokka leikataan paperista / pahvista ja liimataan kiinni. Pyrstösulka pujotetaan piippurassin alle tipun takapuolelle.

Kindermuna-tipu
Tarvikkeet:
Kindermunien koteloita
lankaa
liima-vesi-seosta (tai decupage-lakkaa)
askartelusilmiä
paperi/pahvia
höyheniä
(musiikilliseen versioon munan sisään riisiä, herneitä tai makaroonia)

Ohje: (Musiikilliseen versioon - ensin avataan muna ja laitetaan sisälle riisiä herneitä tai makaroonia ja suljetaan muna) Munan ympärille kiedotaan lankaa, joka liimataan kiinni liima-vesi-seoksella (aistiyliherkkien kanssa voi kokeilla kaksipuoleista teippiä yhden kerroksen kiinnittämiseen). Lankaa kiedotaan oman maun mukaan munan ympärille. Tipu viimeistellään silmillä, nokalla ja höyhenillä.


Korkki-tipujen tekeminen vaatii keskittymistä, hahmottamista ja hienomotoriikan harjoittamista. Tueksi piippurassin taitteluun voi piirtää paperille taittelupohja-mallin, jonka päälle lapsi taittelee piippurassin tipun siipiä varten.

Kindermuna-tipuista voi tehdä musiikillisen tipuperheen laittamalla munan sisään heti askartelun aluksi herneitä, riisiä tai makarooneja, miksei vaikka kulkusia tai muita ideoita, mitä lapsilta nousee. Näin valmiita tipuja varovasti heiluttamalla jokaisen tipu saa myös oman lauluäänen.

Jotta tipujen tekeminen ei jäisi vain kädentaitojen varaan ja yksittäiseen askarteluun, ne tarvitsevat myös leikillisen kotiympäristön. Näitä tipuja varten värjättiin styroksmunia, riisiä ja paksua spagettia elintarvikeväreillä.

Styroksmunien värjäys (soveltuu myös keitettyjen munien värjäämiseen)
Tarvikkeet:
Styroksmunia (tai keitettyjä munia, jos niitä halutaan oikeasti syödä)
Suljettavia isoja muovipusseja (esim. minigrip)
Elintarvikevärejä
Riisiä (eri lajikkeet antavat monipuolisuutta leikkiin, esim. pikariisi, pitkäjyväinen ja basmati)

Ohje: Muovipussiin laitetaan riisiä pohjalle. Tiputetaan elintarvikeväriä riisin päälle. Lisätään muna. Suljetaan muovipussi ja pyöritellään ja sekoitellaan munaa elintarvikevärissä ja riisissä (keitettyä munaa pitää käsitellä hieman hellemmin kuin styroksmunaa). Tarkoituksena värjätä sekä muna että riisi samalla kertaa. Värjäyksen jälkeen riisin pitää antaa kuivua esimerkiksi avoimessa muovirasiassa, jotta se ei värjää leikkijöitä.

Värjätystä riisistä ja styroksmunista saa tipuille mukavan leikkipaikan esimerkiksi pieniin muovirasioihin tai isolle tarjottimelle.

Paksua spagettia voi myös värjätä kevyesti maalaamalla elintarvikevärillä (näin ei haittaa, jos menee leikissä suuhun). Elintarvikeväri jättää spagetin pinnan kuivuttuaankin hieman tahmeaksi. Spagetilla voi leikkiä tai siitä voi tehdä jopa lasipurkkiin asteleman rairuohon sijaan.


Pääsiäistiput munineen voi myös liittää osaksi muita leikkejä, vaikka leikkimään dinojen kanssa. Dinomaailmaan. Dinojenkin leikkimaailmaa voidaan myös monipuolistaa, lisäämällä niiden leikkiin muun muass oobleeg-lammikko, josta dinot voivat juoda, jossa voi tallustella taikka "pesäytyä". Elintarvike -tutkimuslaatikon saloista kertovasta jutusta voi käydä myös tutkimassa lisää vinkkejä sekä kädentaitoihin, että leikkien monipuolistamiseen. 

- Hauskoja askartelu ja leikkihetkiä -

Blogin löydät myös Facebookista  "Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa" 
sekä Instagramista  @varhaista.aikaa  

- Tervetuloa seuraamaan -

Viikkoapuri kotoiluun

idea:Varhaista Aikaa, kuvat:Papunet

Koronavirus pysäyttää tällä hetkellä monet normaalitoiminnot useissa kodeissa. Koteja haastaa toisenlainen aika, jossa esimerkiksi pitäisi tehdä töitä kotona ja mahdollisesti hoitaa samalla alaikäisiä lapsia. Helpottaakseen kotien tilannetta myös moni varhaiskasvatuksen ammattilainen on pohtinut apukeinoja huoltajien arkeen. Meidän tukikeinomme on viikkoapuri, joka tarjoaa toiminta vinkkejä neljälle viikolle.

Viikkokalenterin värit tulevat viikonpäivä laulusta Värikäsviikko, jonka sanat menevät:

Maanantaina,maanantaina vihreällä lehdellä mato,

tiistaina tintti sinitaivaalla laulaa titityy titityy.

Keskiviikko keskiviikko joutsen lumivalkoinen,

torstaina suklaata ruskeaa maistella saa nam nam nam.

Perjantaina perjantaina aurinko keltainen,

lauantai vaaleanpunainen, pikkupossut laulaa nöf nöf nöf.

Sunnuntaina sunnuntaina ruusu tulipunainen,

värikäs on viikko seitsenpäiväinen, paljon tapahtuu dapaduu.

Maanantain vinkit liittyvät m-kirjaimeen: musiikkia, maalausta, muovailua, majan rakentamista

Musiikki maanantaina voidaan luoda vaikka soittolistaa parhaista biiseistä yhdessä, kuunnella musiikkia, laulaa, soittaa tai askarrella soitimia esimerkiksi tyhjistä purkeista ja riisistä. Maalausmaanantaina voidaan maalata eri tekniikoin, myös pelkällä vedellä vaikka taka- tai etupihan kivetykseen. Muovailumaanantaina voidaan kaivaa esiin muovailuvahat, taikahiekka tai itse tehdä muovailumassoja kodin elintarvikkeista. Maja maanantaina voidaan tehdä erilaisia majoja sisälle tai ulos.

Tiistain vinkit liittyvät t-kirjaimeen: tiedettä, tietoa, taidetta, taikaa. Tiede ja tietotiistaihin tietoa ja vinkkejä löytyy internetistä vaikka kuinka paljon. Tutkimuslaatikot ovat yksi mielenkiintoinen kohde tutustua tai pikku kakkosen Tiedonjyvä - sarja. Taidetiistaina voidaan esitellä esimerkiksi maalausmaantain taideteoksia taidenäyttelyssä tai tehdä taidenäyttely kodin erilaisista esineistä. Taika tiistaina voidaan keksiä omia taikatemppuja.

Keskiviikon vinkit liittyvät k-kirjaimeen: kokkaamista, kirjoittamista, kirjallisuutta ja kirjoja sekä keksimistä. Kokkaamis keskiviikkona tehdään yhdessä ruokaa. Kirjoittamiskeskiviikkona voidaan harjoitella kirjeiden kirjoittamista kavereille tai isovanhemmille. Kirjallisuus keskiviikkona keskitytään rauhoittumaan kirjojen maailmaan. Keksimiskeskiviikkona voidaan ratkoa erilaisia arvoituksia tai keksiä uutta tekemistä.

Torstain vinkit liittyvät t-kirjaimeen: touhuamista, tanssimista, temppuilua, tutkimista. Touhuja ja temppuja saadaan aikaan pieneenkin tilaan. Se voi olla asentojen tai eri eläinten liikkumisen matkimista, temppuratojen tekemistä. Tanssit saadaan aikaan matkimalla tai käyttämällä hyväksi suosikkimusiikki listaa. Tutkimus torstaina voidaan etsiä vaikka kadonneita sukkia tai selvittää muita mysteereitä.

Perjantain vinkit liittyvät p-kirjaimeen: pelaamista, piirtämistä,piiloleikkejä ja palloilua. Pelaamisperjantaina voidaan kaivaa palapelit ja lautapelit esille. Piirtoperjantaina voidaan harjoitella ohjattua piirtämistä. Piiloleikki perjantaina lasketaan ja piiloudutaan. Palloilu perjantaina voidaan palloilla erilaisilla palloilla joko sisällä tai ulkona.

Launtain vinkit liittyvät l-kirjaimeen: leikkimistä, lukemista, leffan katsomista, laskemista. Lauantaina voidaan painottaa leikkimistä ja pitkäkestoista teemoitettua leikkiä. Lukea yhdessä kirjoja. Katsoa tai tehdä yhdessä oma leffa, laskea erilaisia asioita vaikka ohi ajavia autoja tai pihalla lentäviä lintuja.

Sunnuntain vinkit liittyvät s-kirjaimeen: sanataiteeseen, salaisuuksiin, satuihin ja soittamiseen. Sanataidetta voi olla riimittely, riimiparien etsiminen ja niistä vaikka yhteisen runon tai räpin kirjoittaminen. Salaisuuksia saadaan sunnuntaina aikaa aarrekartan avulla ja arteiden metsästyksellä. Satuja voidaan myös lukea tai kertoa itse saduttamisen kautta tai toteuttaa satuhierontaa. Sunnuntaina voidaan myös soittaa joko soittimia tai soittaa sille sukulaiselle tai tutulle, jota ei ole päässyt näkemään. 

Kalenteria voi käyttää valiten siitä monipuolista tekemistä. Orjallisesti päiviin tuijottaen sitä ei tarvitse käyttää ja lapset voivat itse keksiä tyhjään viikkopohjaan vaikka mitä mukavaa tekemistä. Esimerkki pohjaa voi olla lasten näkyvillä valittavissa päivittäin tai silloin kun tylsyys uhkaa iskeä.

On hyvä huomioida, että leikki on varhaiskasvatuksen ydinmenetelmä ja keskittymällä pitkäkestoiseen, lapsia kiehtovaan leikkiteemaan pitkin viikkoa aika voi kulua nopeammin ja niin lapselle kuin aikuiselle mielekkäämmin myös "pakotetuissa olotiloissa". Esimerkiksi dinosaurukset voivat piilotella muovailuvahan seassa ja seuraavassa hetkessä dinot ovat majaleikissä suojassa. Dinojen esteradan saa kotiin myös valmistettua tyynyistä ja leluista touhutorstaina. Leffa lauantaina voidaan katsoa valmista leffaa tai valmistaa se omista kuvista animoituna.

- Tsemppiä jokaisen arkeen niin kotona kuin työssä -

Blogin löydät myös Facebookista  "Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa" 
sekä Instagramista  @varhaista.aikaa  

- Tervetuloa seuraamaan -

Itsesäätelyn vyöhykkeet

Zones of Regulation, itsesäätelyn vyöhykkeet, on kognitiivinen käyttäytymismalli, jota käytetään itsesäätelyn opetteluun. Se on Leah Kuypers laatima opetussuunnitelma itsesäätelyn kehittämiseen. Jos menetelmää ei käytä tämän opetussuunnitelman mukaisesti, se on, mutkia oikaisten, käyttäytymisen hallinnan työkalu. Siinä hyödynnetään tunteita ja olotilan valppautta hyödyksi. Säätelyn vyöhykkeet on luokiteltu neljään väritasoon: sininen, vihreä, keltainen ja punainen. Vyöhykkeet auttavat lasta ymmärtämään ja kontrolloimaan tunteita, impulsseja ja sensorisia tarpeita. Vyohykkeiden käyttö parantaa lapsen ongelman ratkaisua konflikteissa. Vyöhykkeet auttavat lapsia ymmärtämään myös, miten heidän käytös vaikuttaa ympärillä oleviin ja antaa työkaluja tunteiden hallitsemiseen.

Vyöhykkeet:

Punainen vyöhyke sisältää voimakkaita tunteita kuten viha, raivo, kauhu. Punainen vyöhyke kuvaa tunteiden hallitsemattomuutta. Keltainen vyöhyke kuvaa korostunutta hälytystilaa ja kohonneita tunteita. Punaiseen alueeseen verrattuna näitä keltaisen alueen tuntemuksia hallitaan vielä jotenkin. Keltaisella alueella henkilöllä voi olla stressiä. Hän voi kokea turhautumista, ahdistusta, jännitystä, huolestuneisuutta tai hermostuneisuutta. Hän voi hassutella tai heilua ja keinua levottomasti. Vihreä vyöhyke kuvaa rauhallista valppaustilaa, tunteiden ja olotilan tasapainoa. Henkilöä voidaan kuvata onnelliseksi, keskittyneeksi, valmiiksi oppimaan. Tällä alueella henkilö on parhaimmillaan oppimiseen ja vuorovaikutukseen ja siellä tapahtuu optimaalinen oppiminen. Vihreä vyöhyke on se, jota kohti lapsia ohjataan toiminnassa. Sinistä vyöhykettä käytetään kuvaamaan alhaista hälytystilaa. Tällöin henkilö on surullinen, väsynyt, sairas tai tylsistynyt. Kaikki vyöhykkeet kuuluvat ihmisen kokonaisuuteen ja niillä ilmenevät tunteet ovat kaikki hyväksyttäviä. Vyöhykkeiden keino on auttaa lasta löytämään ympäristöön soveliaat keinot tunteiden käsittelyyn ja oman olotilan parantamiseen. Vyöhykkeitä voidaan käyttää liikennemerkkien tavoin. Vihreällä saa mennä. Keltaisella pitää hidastaa ja punaisella pysähtyä. Sinisellä ollaan levossa joko fyysisistä syistä kuten sairauden vuoksi tai sitten olotilaa pitää herätellä kohti vihreää. .

Vyöhykkeiden sisältöjä pitää opettaa lapsille ja toimintatiloissa on hyvä olla paikka, johon voi mennä tutkimaan omaa olotilaansa ja löytämään sieltä keinoja itsesäätelyyn.Vyöhykkeet opettavat lapsia tunnistamaan ja hallitsemaan omaa toimintaan ympäristön vaatimusten mukaan. Esimerkiksi liikunnallisissa peleissä keltainen vyöhyke voi olla toimiva hetkellisen jännityksen myötä, mutta pelin jälkeen palautuminen vihreälle saattaa vaatia toimia lapselta. Pettymykset pelissä myös saattavat viedä lasta esimerkiksi punaiselle alueelle, jolloin palautuminen vihreälle vaatii toimia. 

Vyöhykkeiden käytön taustalla on ajatus, että lapset pärjäävät tilanteissa, kun heillä on siihen keinoja.

Sen sijaan, että lapsia rangaistaan heidän teoistaan, heitä pitää opettaa taitoja, joilla he voivat hallita omaa käytöstään.Säätelyvyöhykkeet opettavat lapsia itse säätelemään aistituntemuksiaan, tunteitaan ja impulsseja ympäristön vaatimusten mukaisesti. Vyöhykkeiden värikoodit auttavat lapsia luokittelemaan omaa olotilaansa, kiihtyneisyyttä ja tunteita oikeaan vyöhykkeeseen. Ne auttavat lapsia tunnistamaan tunteitaan ja löytämään strategioita, keinoja itsesäätelyyn. 

Itsesäätelyä varten lasten pitää myös tietää, mikä on heiltä odotettua käytöstä ja mikä on ei-sallittua käytöstä. Lasten kanssa pitää käydä läpi, mitkä ovat säännöt, mitä heiltä odotetaan, mikä on ja mikä ei ole tarkoituksenmukaista toimintaa. Lapsille pitää antaa aikaa uuden toimintatavan haltuun ottamiseen ja säännöllisesti muistuttaa mitkä ovat toiminnan rajat. Mitä helpommat säännöt ovat ja mitä johdonmukaisemmin niitä vahvistetaan, sitä helpompaa on lasten tehdä sitä mitä heiltä odotetaan.Selkeät rutiinit, päivärytmit näkyvillä ja ennakoitavuus tukevat lasten itsesäätelyä arjen toiminnoissa. Hyvän käytöksen vahvistaminen tukee toiminnan vakiintumista osaksi lasten arkea. Hyvästä, toiminnan mukaisesta käytöksestä voidaan kerätä esimerkiksi päivän tähtiä näkyville ryhmätilaan. Lapsille pitää sanoittaa, mistä tähtiä saa ja mistä niitä on tänään saatu. Pienet huomiot arjessa kuten "läpyt", hymy ja peukun nostot ylös toimivat myös vahvistavina elementteinä. 

Itsesäätelyn keinot

Itsesäätelyä varten voidaan luoda rauhoittumispaikka, jossa on kuvallista tukea rauhoittumiseen ja rauhoittumismateriaaleja tai rauhoittumislaatikoita lasten saatavilla. Itsesäätelyn vyöhykkeet kuvin tuettuina auttavat lapsia hahmottamaan, missä he ovat sen hetkisessä tunne- ja olotilassaan. Olotila voidaan merkitä vyöhykekuvaan esimerkiksi lapsen omalla pyykkipojalla, jossa on lapsen nimi. Tämä auttaa aikuista saamaan tietoa lapsen tilasta, jossa hän meni tilaan. Rauhoittumismateriaaleina on hyvä olla kuvia, joista lapsi voi valita rauhoittumistavan tai rauhoittumisnopat, joita heittämällä lapsi voi valita sopivat rauhoittumiskeinon. Rahoittumislaatikoihin sisällytetään eri aisteja tukevia materiaaleja. Rauhoittumislaatikoiden luomisessa on hyvä ottaa lapset mukaan, jotta laatikoihin tulee lapsia tukevia välineitä, sillä lapset eivät käytä välineitä, joita eivät koe hyödyllisiksi. Välineiksi sopivat sensorista integraatiota tukevat välineet kuten kosketusta tukevat puristeltavat pallot, rutistettava ja revittävä paperi tai sanomalehti, soittimet kuuloaistia tukemaan, time timerit, nestemäiset pullot ja kirjat näköaistia vahvistavaksi, purulelut makuaistin tukemiseen ja mietoja tuoksuja kuten tuoksumaalilla maalattuja papereita, tuoksupurkkeja tai tuoksukynttilöitä. Rauhoittumisen tarkoituksena on pyrkiä pääsemään vihreälle alueelle, jossa oppiminen on optimaalista.

Rauhoittumispaikan luominen ei itsessään takaa rauhoittumista, vaan rauhoittumiskeinoja pitää harjoitella lasten kanssa. Heitä pitää opettaa käyttämään niitä oikein. Rauhoittumisalue voi alkuun  vaatia aikuisen ohjausta ja  kehoitusta käyttää tilaa "huomaan, että ole turhauttunut, rauhoittumistila voisi auttaa. Menetko sinne muutamaksi minuutiksi ja valitse sopiva keino." Lapsia pitää opettaa rauhoittumistilan käytössä. Rauhoittumistilan ajatus pitää käydä lasten kanssa selvästi läpi. Se ei ole vapaanleikin tilan, johon päästään riehumaan, kun toimitaan tarkoituksella aikuisen ohjeiden vastaisesti, vaan tila, jossa haetaan optimaalista oppimisen vyöhykettä. Rahoittumistilaa koskee kolme perussääntöä: itseä, eikä muita saa satuttaa eikä tavaroita saa hajoittaa.Rauhoittumistilaan on syytä myös luoda rutiini, jota lasten odotetaan siellä noudattavan, jotta tunne kuohu saadaan laskemaan ja tila optimoitua. Tilassa voi olla tiimalaseja, jotka käännetään aluksi mittaamaan rauhoittumisaikaa. Lapsi merkitsee oman tunteensa ja valitsee keinon rauhoittumiseen. Ajan loppumisen jälkeen lapsi tarkastelee auttoiko valittu keino, vai tarvitseeko lisää aikaa rauhoittumiseen, jolloin prosessi alkaa alusta tunteen tarkastelusta ja keinon valitsemisesta.

Jotta lapsi voisi ymmärtää oman olotilansa ja tunteensa vaikutuksen muihin, lasten kanssa pitää harjoitella toivotun tavan mukaista käytöstä. Lapsille pitää olla selvää mitä esimerkiksi yhteisellä kokoontumis- tai toimintahetkellä heiltä odotetaan. Viiden kohdan sääntö: korvat kuulee, silmät seuraa, käsi kertoo, ollaan hiljaa ja ollaan paikalla, toimii moneen tilanteeseen. Tätä sääntöä voidaan tukea kuvallisin keinoin ja sitä voidaan harjoitella esimerkiksi "kapteeni käskee"- leikin versiona, jossa aikuinen sanoo ohjeen ja lapsi näyttää siihen kuuluvan merkin esimerkiksi käsi kertoo = lapsi nostaa käden ylös. Näitä viittä sääntöä voidaan laajentaa lasten ymmärrykseen siten, että sanoitetaan ja kuvitetaan, että lapset kuuntelevat kun aikuinen tai toinen lapsi puhuu, ollaan paikalla ja odotetaan omaa vuoroaan sekä pidetään kädet itsellä- toiset eivät aina pidä kosketuksesta.

Sääntöjen noudattaminen voi olla alkuun haastavaa ja niitä pitää harjoitella lasten kanssa. Säännöt on hyvä luoda lasten kanssa siten, että perusasiat tulevat niissä huomioiduiksi ja niissä ei ole vain kieltoja tai mielummin jopa niin, että niissä on toimintaohjeita. Kun aina asiat eivät mene kuin Strömsöössä, ja lapsen oma tunnetila valtaa hänet, lapsilla pitää olla mahdollisuus rauhoittua ennen kuin asiat luistavat käsistä.  Yhteisillä hetkillä tämä tarkoittaa aikuiselta tilanteiden lukua ja ennakointia. Sensorisen integraation tukemiseen luodut aistivälineet kuten nystyräpallot tai painoeläimet voivat toimia yleisillä hetkillä auttamassa tilannetta siten, ettei itse rauhoittumistilaan asti tarvitse mennä, vaan lapsi voi ottaa yhteisillä hetkillä pika apua välineistä ja rauhoittaa itseään muiden seurassa. Tällöin lapsille pitää olla selvää, että rauhoittumistavarat eivät ole leluja, vaan ne ovat rauhoittumiseen. Ne eivät saa häiritä muita ja lapsen pitää pyrkiä seuraamaan yhteistä hetkeä puristellen vaikkapa nystyräpalloa ja kiinnittämällä katseen yhteiseen toimintaan, ei apuvälineeseen. Tästäkin voidaan tehdä kuvallinen taulu auttamaan apuvälineen käyttöä ja muistuttamaan lapsia, miten näissä tilanteissa toimitaan. Yhteisillä hetkillä kuvallinen tuki vyöhykkeistä auttaa lapsia havaitsemaan, missä he ovat menossa, ja miksi aikuinen saattaa ollaa heidän kanssaan eri mieltä ja miksi aikuinen saattaa antaa lisä ohjeita heille. Joskus tämä tarkoittaa myös ohjaamista rauhoittumistilaan.

Rauhoittumistilassa ja yhteisissä tiloissa kuvallinen tuki erivärisitä vyöhykkeistä ja keinoista autta lapsia löytämään keinoja palata vihreälle alueelle. Lapsi valitsee itse itselleen sopivan keinon, mutta keinoja on hyvä harjoitella yhdessä koko ryhmän kanssa. Syvähengitys on muun muassa yksi keino auttaa lasta palauttamaan rauhallisuuden tunteen itselleen. Kuplien puhaltaminen voi auttaa myös. Kuplia voidaan puhaltaa lasten kanssa ensin oikean saippuakuplapullon avulla ja sen jälkeen miimisesti matkitaan, miten kupla saadaa tulemaan ilman saippukuplapurkkia. Puhaltaminen ja hengitysharjoitukset ovat tehokkaita selviytymistrategioita, kun suuret tunteet uhkaavat valloittaa mielen.

- Lapset pärjäävät tunteidensa kanssa, kun heillä on siihen toimintakeinoja. 

Aikuisten tehtävä on tukea tässä. -

Blogin löydät myös Facebookista  "Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa" 
sekä Instagramista  @varhaista.aikaa  

- Tervetuloa seuraamaan -